Prahan keväässä

Moni aina kyselee minulta matkailuvinkkejä Prahaan. Hyvä on kysellä, vastaukset voivat olla vähän niin ja näin. Mutta tänään tulin tehneeksi kaksi turisteille tyypillistä juttua, joten esittelenpä ne. Ensinnäkin kävin tällaisessa pienessä teatterissa, jossa mm. Václav Havel työskenteli niin kauan kuin sai. http://en.wikipedia.org/wiki/Theatre_on_the_Balustrade Näytelmä kertoi kahdesta näyttelijästä, jotka kirjoittivat kirjeitä toinen toisilleen. Tarina on tosi, kirjeet on julkaistukin. Toivottavasti ne löytyvät joskus englanniksi julkaistuina myös. Pidin esityksestä, vaikka dialogin seuraaminen oli tällä kielitaidolla hiukan hankalaa. Näytelmä myös perustui dialogille hyvin vahvasti, ja dialogit olivat käytännössä otteita näistä mainituista kirjeistä. Näytelmän nimi on yllättävästi Korespondence . Hetkittäin näytteleminen oli tyypillistä tšekkoslovakialaisen koulukunnan touhua, eli ylinäytellään, kävellään hassusti, mimikoidaan humoristisesti jne. Se sopi kokonaisuuteen välill...

Huumaava tuoksu on vallannut kadut. Syreenit! Melkein kuukauden etuajassa. Kaunista. Ja kiva tietää, että saan kokea syreenit vielä Suomessa uudemman kerran. En tiedä, mitä media kirjottelee, mutta useampi ihminen on saanut jostakin sellaisen käsityksen täällä, että Suomessa pelätään ihan hirveästi nyt Ukrainan tilanteen takia. Hurjimmat huhut tiesivät kertoa, että Suomi on nyt kiireen vilkkaa aloittamassa Nato-neuvotteluja, koska Suomellekin on uhiteltu. Piti ihan mennä nettiin tarkistamaan, että onko näin todella, kun en ole mitään kuullut. Kun olen yrittänyt suhtautua puheisiin vain  oikeastaan ottamatta mitään kantaa, se on taas tulkittu niin, etten mielelläni puhu, koska Venäjä on niin pelottava. Niinpä olenkin tyytynyt toistelemaan vaan samaa tylsää fraasia: - Pitää katsoa päivä kerrallaan. Tähän ihmiset ovat aina tyytyväisiä. Pitää yrittä itse oppia tuosta, miten typerältä se kuulostaa, kun ulkopuolelta ollaan suuria asiantuntijoita.

Päivä on mennyt kirjoittaessa ja palaveeratessa tekstistäni. Eteneehän se sentään, johonkin suuntaan. Tämän hetken haasteena on saada kaikille hahmoille selkeä oma ääni. Siinäonkin työstämistä. Oikeastaan ei siinä, että ääni löytyisi, vaan siinä, että sen saisi sellaiseksi, miten sen päässäni kuulen. Minulle sopivat nämä rauhallisemmat "kotipäivät" hyvin. On yllättävän raskasta olla aina menossa eri paikkoihin, etsimässä reittiä ja tutustumassa uusiin ihmisiin. Kiinnostavaahan se on, mutta myös energiaasyövää. Tällaisia julisteita on muuten ympäri kaupunkia:

Tänään oli ohjelmassa vierailu romaanisten kielten emeritusprofessori Jan Šabršulan luona. Alla olevan linkin takaa löytyy hänestä enemmänkin tietoa. http://www.pametnaroda.cz/index.php/witness/index/id/2413 Sain muutaman tunnin aikana käydä hänen kanssaan intensiivisen matkan Sachsenhauseniin ja takaisin, mistä jäi runsaasti sulateltavaa. Muistoksi jäi parisen tuntia äänitettä ja hän myös antoi kopion pitämästään puheesta saksalaisille opiskelijoille. Tämä vuonna 1918 syntynyt, omakotitalossaan leskenä yksin asuva herra sai minut taas miettimään, kuinka aurinko todellakin laskee juuri nyt toisen maailmansodan aikuisuhrien ja aikuisten todistajien kohdalla. Matka Prahan julkisilla kulkuneuvoilla professorin luo oli myös tarinan aihe ihan itsessään. Se alkoi Smíchovin asemalta, ihmettelyllä, miten Radotínin kaupunginosaan pääsee. Netin mukaan junia pitäisi mennä, mutta asemalla olevat aikataulut näyttävät, että kyseiseen lähiöön pääsisi vain aamuisin ja iltaisin. Ajattelin jo moka...

Vuokraemäntäni voivotteli, että on saanut hammassäryn. Sen sijaan, että hän varaisi ajan, hän menee vain hammaslääkärinsä vastaanotolle tämän vastaanottoaikana.Täällä aika monet lääkärit pitävät vain tiettyinä päivinä tai kellonaikoina vastaanottoaikoja, eli silloin täytyy tähdätä heidän puheilleen. Ei kamalan kätevää. Itse yritin päästä minulle fysioterapiaa määränneen lääkärin juttusille ennen tämän päiväistä terapiakäyntiä, mutta näin tietysti hänen köpöttelevän ulos rakennuksesta samalla ovenavauksella, jolla itse tulin sisälle. Nämä emeritusproffat kun tekevät töitä ihan omilla aikataulillaan. - Tule koska vaan, tule kun kerkiät, hän vain sanoi iloisesti. No hyvä niin on sanoa, mutta vähän hankala toteuttaa, näin vierasmaalaisena varsinkin, kun ei osaa yhtään ennakoida, miten kannattaisi tehdä, että vastaanotolle pääsisikin. Nämä ovat taas niitä kulttuurieroja.

En vieläkään onnistu muistamaan, mistä kaupasta täältä saa mitäkin. Lähi-Tesco on niin surkea kauppa, että tulen suorastaan nostalgiseksi aina muutamaa viikkoa Prahasta kotiutumisen jälkeen. Muistelen haikeudella sitä, miten surkeat valikoimat siellä on. Muistot ovat siis niin huvittavia, ettei niille voi kuin nauraa. Tänään päätin käydä vähän täydentelemässä varastoja, ja Tescoonhan tietysti matka kävi. Jukurtteja sieltä saa, ja muistinpa, että maitoa on aika paljon ja se pitäis käyttää melko nopeasti. Keksinpä, että ostan kaakaota. Ja mitä ihmettä, Tescossa ei ole niitä valmiita annospusseja, joita on muuten joka ikisessä kaupassa. On pelkkää leivontakaakaota! Ei se mitään, otetaan sitä sitten, syntyyhän se juoma siitäkin. Kassalla on sama vakipoika, jonka kanssa olemme jo moikkailuväleissä. Hän tervehtii minua kohteliaasti parin edellisen asiakkaan "yli". Hän ei ole minulle enää vihainen siitä, että pakkaan tavarat hitaasti kassiin ja hidastan samalla koko kassajonoa. ...

Tänään teimme retken Etelä-Böömiin, tapaamaan taiteilijaa nimeltä Jindřich Vydra . Kyseessä on omaperäisin ajattelija, mitä olen tavannut pitkään aikaan. Kommunismin aikaan Vydra ei ollut riittävän poliittinen, joten hän ei saanut pitää näyttelyjä. Niinpä hän päätyi vuosittain kolmeksi kuukaudeksi töihin ulkomaille, mm. Venetsiaan tekemään palatsien restaurointeja. Yli 30 vuotta sitten Vydra osti vesimyllyn, vanhan ja rikkoutuneen sellaisen, ja kunnosti sen jauhamaan sähköä. Sähköä riittää myytäväksi asti, vaikka sillä lämmitetään tehokkaat keramiikkauunikin. Koti ja ateljee ovat samassa pihapiirissä. Vydra muuten tarkoittaa saukkoa, joten sikäli asuinpaikka sopii hänelle varsin hyvin. Yleensä en erityisemmin välitä mosaiikkitöistä, paitsi ihan vanhoista sellaisista, mutta näissä luomuksissa oli sitä jotakin. Eikä Vydran tuotanto rajoitu pelkästään mosaiikkeihin, vaan hän tekee nykyään mm. tietokonegrafiikkaa, jossa yhdistyy piirrustus, valokuvaus ja graafisella ohjelmalla...