Prahan keväässä

Aina ei ole uskoa silmiään. Esimerkiksi Mexico Cityn karttaa katsoessa hämmästyin huomatessani, että Tšekkoslovakian ensimmäiselle presidentille, T. G. Masarykille on omistettu katu, eikä mikä tahansa katu, vaan suorastaan pitkä avenue. Sehän oli pakko käydä katsomassa, kun vierailin kaupungissa touko-kesäkuun vaihteessa. Onneksi metrolla pääsi helposti. Odotin kohtaavani Masarykin tuolla kadulla, jossakin hahmossa edes. Mutta niin ei käynyt. Katu oli täynnä huippumuotia myyviä liikkeitä, kalliita asuintaloja, joissa ihmiset asuvat muurien suojassa. Ohi ajoi upouusia, kiiltäviä autoja. Ohi käveli kalliisti, mutta ei aina tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä. Joillakin oli palvelija mukana. Yksi sisäpiha toi kuitenkin pientä lohtua. Siellä oli meksikolaista designia myyviä liikkeitä. Pidin tunnelmasta, mutta en ostanut mitään. Enkä löytänyt jälkeäkään Masarykista, joka puhui demokratian, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Ja joka uskoi, että uusi teknologia (esim. radio) toi...

Sarjassa Prahan piilohelmiä esittelen tällä kertaa paikan, joka ei oikeastaan ole piilossa, mutta helmi se on kuitenkin. Nimittäin käsityötaiteen museon, joka on melkein Rudolfinumia vastapäätä. Osoite on 17. listopadu 2. Rakennus on upea ja se on hiljattain kunnostettu. Aivan mykistävä, suorastaan. Tällä kertaa siellä oli näytteillä mm. tšekkiläisen muotilegendan Hana Podolskán  (1880-1972) suunnittelemia vaatteita. Hän on suunnitellut mm. presidentti Benešin vaimolle iltapukuja, kyseessä on siis ensimmäisen tasavallan ikoninen tyylivaikuttaja. Tässä muutamia otoksia Podolskán luomuksista. Se vähän enemmän piilossa oleva helmi on museon kirjasto. Sinne pääsee, kun nousee pääovelta suoraan alkavat portaat ylös, ovi on vasemmalla. Kirjaston käyttämiseen ei tarvita pääsylippua eikä se maksa mitään. Siellä on myös asiakas-wifi. Kysyin kirjastonhoitajalta, saako kirjastoa käyttää kuka tahansa. Kuulemma saa. Ainoastaan, jos joutuvat hakemaan aineistoa varastosta, on...

Jo usean vuoden ajan ovat tšekit jankuttaneet minulle, että miksi et käy  Sněžkalla, miksi et käy   Sněžkalla. Olen suhtautunut ajatukseen pikkuisen varauksellisesti, koska vuorikiipeily ei oikein tunnu omalta jutulta. Kuitenkin vieraan kansan parissa tutkimuksen tekemiseen kuuluu tällaisten suositusten noudattaminen, ainakin silloin, kun se itselle onnistuu ja vähänkin kiinnostaa. Mielestäni ei voi ymmärtää kulttuuria, jos ei kuuntele sitä edustavia ihmisiä heille tärkeissä asioissa. Kyseessä on  Tšekin korkein kohta, joten ajattelin, että pitäähän tämä nähdä. Samalla se on rajavuori, toinen polku tuo huipulle Puolan puolelta.  Uusi köysirata on valmistunut vuonna 2012, sitä ennen  Sněžkalle mentiin 1940-luvun avomallisella hissillä . Sellaiseen en luultavasti olisi uskaltanut nousta, mutta tähän uuteen kylläkin.  Tulimme paikalle sillä olettamuksella, että hissillä pääsee huipulle asti. Näin ei asia kuitenkaan ollut, sillä aivan ylös ...

Minulta kysytään usein vihjeitä Tšekin matkoille. Niissä tilanteissa en oikein tiedä, mitä sanoa. Omat matkani, mielestäni parhaat matkat, teen paikkoihin, joihin pitää ajaa tällaisten kylttien ohi. Anna siinä sitten vihjeitä innokkaille turisteille, jotka haluaisivat nähdä "kaiken näkemisen arvoisen". Minulle tämä on näkemisen ja ennen kaikkea kuulemisen arvoista. Eikä siihen yksi viikko riitä; ei edes yksi ihmisikä, lähellekään. Eilen ajoin tällaisen kyltin ohi, pienelle sivutielle lähellä Klatovýa, tapaamaan 92-vuotiasta Františekia. Hän elää yksin mökissään, kuten hän taloaan kutsuu, melkeinpä keskellä metsää. Ympräillä ei ole tyypillistä kyläyhteisöä, paikka pitää todella tietää, jotta sinne osaa mennä. František ei ole kuka tahansa vanha paikallinen pappa, vaan vuosien 1948 ja 1956 välillä hän auttoi ihmisiä rajan yli, Länsi-Saksaan. Siksi halusin tavata hänet. Koko perhe vastusti vuonna 1948 valtaan tulleita kommunisteja aktiivisesti, joten tästä syystä Franti...

Tšekin kansallismuseo, se hieno rakennus Václavin aukion päässä, ratsastajapatsaan takana, pyörittää paraikaa suurnäyttelyä arjesta ja juhlasta Itävalta-Unkarin keisarkikunnassa. Jos tuolla päin liikutte, käykää ihmeessä! Näyttely sopii kaikenikäisille, lapsille on järjestetty erilaisia työpajoja, joissa saa kokeilla vaikkapa painokoneen käyttöä tai tuon ajan juhla-asuun pukeutumista. On multimediaesitystä, valokuvia, aikalaiskertomuksia ja tietysti näyttelyesineitä. Tässä oman käyntini parasta antia. Ns. maailman vanhimman ammatin harjoittajan työtila Viitaten tuohon viimeiseen kuvaan tässä yläpuolella sanottakoon, että näyttelyn mukaan prostituutio kukoisti Itävalta-Unkarissa, ja avioliittoon mennessä miesten odotettiin olevan kokeneita, naisten tietenkään ei. No tämä ei liene mikään yllätys kenellekään. Mutta kuten kuvista näkyy, elämän eri puolet tulivat näyttelyn kautta tutuiksi. Vielä tällainen kuva esiteltäköön, kyseessä on jonkun paikallisen Sokol-joukkueen ...

Olen noin viikon ajan miettinyt järjestöä nimeltä Cesky Svaz pro Spolupraci s Nemci. Kyseessä on vuosina 1939-1943 toiminut t š ekkiläisten ja saksalaisten yhteistyöjärjestö. Yksi aineistostani esiinnousema henkilö on ollut tuon järjestön jäsen. Olen suuresti ihmetellyt, miten vahavasti nationalistinen henkilö voi olla myös saksalaisyhteistyössä mukana. Ilmeisesti se kuitenkin on mahdollista, ja kun maa on miehitetty, itse kukin varmasti yrittää vain jotenkin selviytyä. Mielenkiintoiseksi ja samalla hämmentäväksi tämän asian tekee se, että tuota järjestöä kuvaillaan niin fasistiseksi kuin maltilliseksi  sota-ajan yhteistyöjärjestöksi, sekä kaikeksi siltä väliltä riippuen, mistä lähteestä katsoo. Wikipedia, tuo kaiken omituisen tiedon graalin malja, ei järjestöä tunne, mikä on perin outoa. No, tässä taas hyvä esimerkki siitä, millaisiin asioihin törmään ja mitä joudun pohtimaan. Aina on kyseessä yksilö historian suuremmassa kontekstissa. Tässä muuten tämän päivän säätunnelmiin s...

On ollut mukava, mutta haikea päivä. Monelle olen jo sanonut näkemiin ja luvannut, että tulen takaisin kun vain suinkin pääsen. Pakannut olen niin pitkälle kuin tänään pystyin. Mistä tuota kaikkea tavaraa tuleekin? Muistelen aikaa taaksepäin, ensimmäiset kolme viikkoa täällä menivät mukavasti minimaalisella tavaramäärällä, lähes kaikki mahtui yhteen isoon matkalaukkuun. Kun kylmät ilmat jatkuivat, oli pakko ostaa lisää lämmintä vaatetta, ja juuri kun oli saanut niitä sopivan varaston, alkoi kevät koittaa, joten oli pakko ostaa lisää kepeämäpiä vaatteita. Nyt taas sama juttu kesävaatteiden kanssa. Katselen pakkaamiani tavaroita ja totean, että ilman paljoa tätä olisin selvinnyt täällä ihan hyvin, mutta muka varmuuden vuoksi on pitänyt ostaa. Tai olen luullut tarvitsevani jotakin, mutta sitten en olekaan sitä käyttänyt. Tullessani tänne kuvittelin, että minulla on paljon aikaa istua ja kirjoittaa, kirjoittaisin paljon myös kirjeitä ja kortteja. Ajattelin, että vieraassa kaupungissa oli...

Torstain sotamuseokäyntini päättyi kirjastoon. Vaikka rakennuksen portilla oli tietysti se pakollinen kielitaidoton vartija, niin sisällä oleva henkilökunta oli nuorta ja kielitaitoista. Kirjastovirkailijoina oli nuori tyttö ja Peter Franzénin näköinen mies, jotka molemmat osasivat aika hyvin englantia. Se Franzénin näköinen etsi minulle materiaalia haluamistani aiheista. Ettei minulle tulisi aika pitkäksi, hän antoi minulle luettavaksi lehtiä nimeltä Tšekkoslovakian sotilas . Varsinainen ilmiö julkaisuksi. Keskityin lukijoiden runoihin, joiden aiheina oli pääasiassa Stalin , sekä lehden kuvitukseen. Kysyin, mahtaako tätä lehteä löytyä antikvariaateista, niiin Peter Franzénin näköinen mies sanoi, että tuskinpa, edes kansallisarkistossa ei välttämättä ole kaikkia tuon lehden vuosikertoja tallessa. Hän myös luonnehti lehden kuvitusta sanalla attractive , mikä oli aika yllättävää. Onhan niissä oma menneen ajan tunnelma, mutta silti. Ehkä nuori sukupolvi alkaa nähdä nuo sosialismin ajat...

Prahassa on runsaasti kauppakeskuksia ja -katuja. Hintataso on vaatteiden suhteen suurin piirtein sama kuin Suomessa, joten halvat hinnat silmissä vilistäen tänne ei kannata rynnätä. Valikoimaa on ehkä hiukan enemmän, mutta täkäläinen tyyli ja maku on niin erilainen kuin esimerkiksi omani, etten ole hyvin paljon vaatteita ostellut. Hiukan sentään jotakin, sillä täällä alennukset ovat reiluja sitten kun hinnat alennetaan. Yleensä alennusprosentti on 50-70. Kauppojen aukioloajat ovat erikoisliikkeiden suhteen suurin piirtein samat kuin Suomessakin, paitsi viikonloppuisinkin täällä ollaan auki pääsääntöisesti yhdeksään. Rasittavampaa puolestaan on se, että ruokakaupatkin menevät kiinni yhdeksältä. Jos on ollut pitkä päivä, voi kotiinpalu olla melkoista kilpajuoksua metroasemalta Spariin. Joskus menee niin tiukille, että ehdin vain Sparin yhteydessä olevaan kahvilaan ja ostan sieltä patongin, tai mitä siellä nyt sattuu enää olemaan. Vietnamilaisten pitämät hedelmäkaupat, joita on aika ...

Jatkan vielä tuota toissapäiväistä aihetta, sillä haluan valottaa sellaista näkökulmaa, että ruotsalaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan itsensä paljon paremmin kuin me. Täällä olen nähnyt niin Wasan näkkileipää kuin Ikeaakin. Kotva-tavaratalossa on jopa oma liikkeensä skandinaavisille vaatteille, pääasiassa ruotsalaisille, mutta eipä näy Suomi-designia siellä. Ehkä siksi, ettei sitä riittävästi ole? Tai se on niin hirveää ja paikallisille sopimatonta? Ei kaikki voi olla hirveää, kyllä joku voisi kelvatakin. Mutta niin vaan siinäkin liikkessä liehuu sinikeltainen eikä sinivalkoinen lippu, kas näin. Ei sillä, että olisin mitenkään ruotsalaisille kateellinen, ainakaan yhtään sen enempää kuin slovakit ovat tšekeille kateellisia. Toisaalta olen välillä kurkkuani myöten täynnä sitä, että olen "se suomalainen" ja miten kaikki haluavat tutustua "siihen suomalaiseen". Mukavinta on jutella niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ota kansallisuuttani esille ilman jotakin loog...

Pohditaanpa vaihteeksi sitä, millainen kuva tšekeillä on suomalaisista, tai pohjoiseurooppalaisista yleensä. Tähän sain kimmokkeen, kun jäin miettimään yhtä eilistä luentoa, jolla puhuttiin kirjailijan roolista ja merkityksestä oman tekstinsä luojana. Yksi tyttö sitten sanoi, että hän ainakin alkoi heti nähdä homoseksuaalista symboliikkaa jonkun tšekkirunoilijan (jonka nimestä sen saanut selvää) runoissa, kun kävi ilmi, että tämä oli mahdollisesti homoseksuaali. En voinut olla kysymättä, että kohdellaanko myös heteroseksuaaleja samalla lailla. En nimittäin uskaltaisi itse kirjoittaa paljon yhtään mitään, jos kaikesta kirjoittamastani alettaisiin kaivelemaan viittauksia omaan seksuaalisuuteeni. Jopa banaanin tai kurkun mainitseminen voisi olla liian uskaliasta, lopulta kaikessa voi nähdä jotakin seksuaalista, jos niin halutaan. Tähän opettaja kommentoi, että mielipiteeni on hyvin tyypillinen skandinaavinen poliittisesti korrekti näkemys seksuaalisista vähemmistöistä, ja näinhän tietys...