Vrchlabíssa seikkailemassa

Olemme viikonlopun vietossa Krkonošella, tarkemmin ottaen Vrchlabíssa, elikä Ylä-Elbellä. Tässäpä on yksi vaihtoehto, jos haluaa nähdä muutakin kuin Prahaa. Vastaavanlaisia pikkukaupunkeja on Krkonošella ja muilla Tšekin vuorilla muitakin, mutta tätä ainakin voi suositella.

Näitä saksalaistyyppisiä taloja on täälläkin, kuten Sudeeteilla yleensäkin. Tässä kyseisessä talossa toimi kiva kahvila. 

Krkonošen juttu on kaupunkitalojen edustojen holvikäytävät. Niiden tehtävä on ollut suojata taloja sään armoilta ja antaa kauppiaille lisätilaa tehdä bisnestä, sateelta suojassa. Kaupunki on pieni, viehättävä, suurin osa taloita on hyvinhoidettuja. 

Eilen oli myös kirkkojen yö, jolloin paikallisessa kirkossa lauloi hyvätasoinen kuoro. Toivoisin, että Suomessakin järjestettäisiin joskus kirkkojen yö, jolloin voisi mennä matalalla kynnyksellä tutustumaan erilaisiin kirkkoihin ja saamaan ehkä kasvot niissä kävijöille.

Tämän blogipostauksen pääpontti lienee on, että kannattaa lähteä rohkeasti tutkimaan Krkonošea ja muitakin Tšekin pieniä vuoristokaupunkeja. Ainakin Vchlabíssa kaupunkilaiset ovat tosi aktiivisia ja yhteisöllisiä. Kuulemma koko ajan tapahtuu jotakin.

Paitsi kirkot, myös kaupungin puutarhat olivat nyt avoinna yleisölle. Yllä vielä kuva luostarin puutarhasta.

Olin juuri lopettelemassa tätä postaustani, kun ihan tässä nurkalla alkoi joku ammuskella ilotulitteita kesäyössä. Vrchlabíssa totisesti on kansalaisaktiiviuutta riittämiin!

Pahoittelen, että tämän postauksen fontit näyttäytyvät luultavasti jotenkin hassusti. En saanut niitä tabletilla korjattua, pitää yrittää myöhemmin jollakin toisella laitteella, paremmalla onnella.

Kirjeiden paluu Prahaan

 Aikaa on vierähtänyt sekä tohtoroitumisesta että vielä enemmän siitä kun viimeksi päivitin tätä blogia. Syy blogihiljaisuudelle lienee ilmeinen.

Nyt oli viimein aika tulla takaisin. Olen saanut viedä väitöskirjan oikein paperisena niille, jotka ovat tutkimuksessani auttaneet. Siis vielä elossa oleville. Koko tämän blogin nyt jo yli kymmenvuotisen historian ajan olen koko ajan havainnoinut sitä, miten aika virtaa, lipuu ja karkaa meiltä.

Alkuperäiset kirjeet ovat löytäneet pysyvän kodin Kaarlen yliopiston arkistosta. Siellä niitä voi kuka tahansa tutkia ja kirjoittaa niistä jotakin uutta.

Vaikka Euroopassa tapahtuu nyt aivan kauheita, samantapaisia asioita, joista itse kirjoitin väitöskirjassani, edes pientä lohtua tuo se, miten vahvasti Praha on ukrainalaisten puolella. Ukrainan lippuja näkee kaikkialla.