Prahan keväässä

 Nyt täytyy valitettavasti jakaa tämän päivän tapahtumat kahteen eri postaukseen. En jaksa kertoa ihan kaikkea sitä mitä haluaisin enkä usko, että kukaan jaksaa kerralla lukea niin pitkää sepustusta muutenkaan. En ihan sataprosenttisesti uskalla luvata, että huomenna tulee jatko, mutta siihen kuitenkin pyrin. Tänään meille selvisi, että olemme jo Sudeettimaalla, jostakin syystä sekä K että minä olimme kuvitelleet, että se olisi vähän kauempana. Kyseessä on kuitenkin niin laaja alue, että kysymys herää, missä on Tšekinmaa, jos Sudeettialueet kattavat näin paljon pinta-alasta. Hitlerhän sanoi haluavansa kakusta, eli Tšekkoslovakiasta, vain kuoret. Syy lienee se, että Sudeettialueet olivat niitä kaikista rikkaimpia. Tässä muuten aiheesta havainnollinen karttaesitys. http://wapedia.mobi/fi/Sudeettimaa Huomasimme auton ikkunasta idyllisen kylän, jota päätimme kuvata. Siellä oli runsaasti tätä perinteistä rakennustyyliä. Saimme tietää, että kylä on suojeltu; siellä asutaan ihan no...

Terveiset Tachovista, Karpaateilta. Ajelimme slovakkityttö K:n kanssa  halki idyllisten kylien ja keltaisten rypsipeltojen kohti vuoria. Täällä on paljon tarjolla edullista majoitusta. Tässä meidän mökkimme, joka on tehty perinteisellä paikallisella tyylillä. Täällä on muutama huone ja niillä yhteinen keittiö ja oleskelutilat, mutta olemme täällä ihan kahden kesken.On hyvin hiljaista, vain talon koirat välillä haukahtelevat. Täällä kylässä ei ole juuri mitään palveluja, ainostaan pubi. Kävimme lähikaupungissa, Doksyssa syömässä ainossa aukolevassa ravintolassa. Ruoka oli ihan hyvää, ei mitään loisteliasta, mutta varsin maukasta. Söin porsaanlihaa ja perunoita, mikä on taas aika tyypillistä tšekkiruokaa.  Tässä kuva paikallisen perinteen mukaisesta talosta. Musta ja valkoinen ovat tyypillisiä värejä, joita täällä on taloissa perinteisesti käytetty. Tässä taas on kuva keskustorilta. Tunnelma on sellainen, että tämä on ollut joskus isompikin paikka. Nykyään tämän vanhan auk...

Runotorstain haasteena on värit. http://runoruno.vuodatus.net/ Katulampun valo taittuu hennosta vihreästä, ja syreeni yllättää yksinäisen kulkijan mustassa yössä. Vain sininen hetki puuttuu * * * Tänään yliopistolla yksi tuntemani tyttö kierteli ympäri rakennusta etsimässä opettajia ja valokuvaamassa heitä. Kun ihmettelin hänen projektiaan, hän sanoi sen olevan osa hänen opiskelujaan. Hän on jollakin elokuvakurssilla ja hänen roolinsa on tuottaja. Kurssin opettaja oli sanonut, että ei voi millään tietää eikä luottaa, että tämä tyttö on paikalla yliopistolla silloin kun elokuvaa tehdään, kun hänellä ei ole muuta roolia kuin tuottaminen. (Ai ettei ole muka iso rooli se?) Niinpä opettaja oli keksinyt, että tytön pitää valokuvata ne opettajat, jotka tavalla tai toisella liittyvät tähän elokuvaprojektiin todisteeksi siitä, että on ollut paikalla. En ollut uskoa korviani. Kyllä minullakin on taito keksiä oppilaille lisätehtäviä, mutta tuo menee kyllä jo ihan omissa sfääreissään....

Tänään olen lukenut noin tuhat sivua saksankielistä tekstiä, Nürnbergin oikeudenkäynnin papereita. En tokikaan kaikkea intensiivisesti, mutta läpi olen lukaissut tuon määrän, osittain silmäillen ja harppien. Olen todella kiitollinen siitä, että tulin opiskelleeksi aikanaan saksaa. Ilman sitä en tulisi täällä toimeen. Lisäksi olen saanut viimeinkin oman kannettavani takaisin, voi tätä ilon päivää! Siihen oli vaihdettu koko näppäimistö, ja viimeinkin sain keskusteltua sellaisen pojan kanssa, joka pystyi selittämään minulle, miksi kesti näin kauan. Odottelivat suomenkielistä näppäimistöä. Vaihdettavan osan pitää nimittäin olla täsmälleen samanlainen, säännöt ovat semmoiset. Takuun piikkiin tämä meni, siitä ei edes keskusteltu. Olin ihan varma, että jotenkin yrittävät saada tämän minun syyksi, mutta ei, korjasivat mukisematta. Viime päivinä olen ihmetellyt sitä saksalaisnaista, joka piirrätytti keskitysleirin lapsilla kuvia ja ennen kuin itse lähti Auschwitziin, hautasi kaksi matkalauk...

Kansallisarkistoon on tullut uusi vartija. Nuori, bodattu.Hän meinasi jostakin syystä päättää, ettei päästä minua sisälle. Ilmoitti ykskantaan, että jos ei ole kulkulupaa, ei ole mitään asiaa koko arkistoon. Panin kaiken tsekintaitoni likoon ja sanoin, että olen käynyt täällä monta kertaa ennenkin ilman mitään ongelmia. Siihen tämä älykkö vastaa: - Mutta minä en ole ollut täällä silloin. Nyt minä olen täällä. Tästä oli vähällä koitua pattitilanne, sillä oma asenteeni oli lähinnä sellainen, että entäs sitten, jos oletkin täällä. Mietin, että miten muotoilisin tsekiksi sen ajatuksen, että soittaisi lukusaliin ja neuvottelisi tätien kanssa siitä, kuuluuko minun päästä sisään vai ei. Kohta paikalle kuitenkin tuli yksi vanhoista tutuista vartijoista, jotka aina tervehtivät Miss Finlandia niin iloisesti. Nuori vartija meni hieman noloksi, mutta kasvonsa säilyttääkseen vaati nähdä passini. Siitä hän kirjoitti sitten nimeni jollekin paperille ja antoi mukaan lätkän, jossa lukee "vierai...

Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. K...

Myönnettäköön, että tänään oli taas aika  shoppailupainotteinen päivä, mutta niitäkin tarvitaan. Joskus on hyvä ottaa elämä vain kevyesti, varsinkin, jos on näinkin pitkään tutkinut ja penkonut raskaita asioita. Olen ostellut mm. kirjoja (tsekkiläistä kirjallisuutta) ja vähän matkamuistoja. Metrossa matkalla kotiin minua vastap äätä istui vanha nainen, joka olisi halunnut jutella. Siitä ei tietenkään oikein tule mitään, kun kielitaitoni on mikä on. Elekieli kuitenkin auttaa hyvin pitkälle, lisäksi kaivoin ostoskassista itselleni lahjaksi ostamani Myyrä-maskotin. Löysin sen Vanhankaupungin nukkeliikkeestä. Naisen silmät alkoivat loistaa, hänellekin tuli Myyrästä selvästi muistoja mieleen. Osasin edes toivottaa hyvää pääsiäistä, mistä olin hyvilläni. Kun nousin metrosta pois omalla asemallani, näin laiturilla nuoria miehiä piiskojen kanssa. Niistä piiskoista enemmän seuraavassa kirjoituksessani. Tämä kuva on otettu tänään Pieneltä puolelta Vanhaankaupunkiin päin, Kaarlen sillasta...

Päivä on hurahtanut kauppakeskuksissa, joten sananen shoppailusta. Prahassa tähän harrastukseen on erinomaiset mahdollisuudet. Ostoskeskuksia on useita ja niissä on miellyttävä asioida. Monet ostoskeskukset löytyvät metroasemilta, tai niihin on järjestetty lähimetrolta bussikuljetus. Ydinkeskustassa on tietysti muutama kauppakeskus myös, niitä kansoittavat lähinnä turistit. Kansainväliset vaate- ja kosmetiikkaketjut ovat löytäneet tiensä tänne. Paikallinen maku on toki hieman erilainen kuin suomalainen, mutta olen löytänyt täältä siitä huolimatta jonkin verran ihan kivoja vaatteita. Normaalihintaisina vaatteet eivät ole sen halvempia kuin Suomessakaan, mutta alennusmyynneissä voi tehdä hyviä löytöjä. Jos ei halua syödä ostoskeskusten standardiravintoloinden ruokia, kannattaa ainakin jäätelöitä ja pannukakkuja maistaa, ne ovat aivan taivaallisia. Aikaa voi viettää myös muuten, istua vaikkapa kahvilassa nettailemassa, sillä langaton yhteys on tarjolla ilmaiseksi. En itse nyt erityi...