Prahan keväässä

Torstain sotamuseokäyntini päättyi kirjastoon. Vaikka rakennuksen portilla oli tietysti se pakollinen kielitaidoton vartija, niin sisällä oleva henkilökunta oli nuorta ja kielitaitoista. Kirjastovirkailijoina oli nuori tyttö ja Peter Franzénin näköinen mies, jotka molemmat osasivat aika hyvin englantia. Se Franzénin näköinen etsi minulle materiaalia haluamistani aiheista. Ettei minulle tulisi aika pitkäksi, hän antoi minulle luettavaksi lehtiä nimeltä Tšekkoslovakian sotilas . Varsinainen ilmiö julkaisuksi. Keskityin lukijoiden runoihin, joiden aiheina oli pääasiassa Stalin , sekä lehden kuvitukseen. Kysyin, mahtaako tätä lehteä löytyä antikvariaateista, niiin Peter Franzénin näköinen mies sanoi, että tuskinpa, edes kansallisarkistossa ei välttämättä ole kaikkia tuon lehden vuosikertoja tallessa. Hän myös luonnehti lehden kuvitusta sanalla attractive , mikä oli aika yllättävää. Onhan niissä oma menneen ajan tunnelma, mutta silti. Ehkä nuori sukupolvi alkaa nähdä nuo sosialismin ajat

Kevät ottaa takapakkia. Räntää satoi vaakatasossa ja lämmintä oli korkeintaan +4 astetta. Huomiseksikin on luvattu räntää, samoin ylihuomiseksi. No, tulee ainakin sitä kaivattua kosteutta. Kävin tänään haastattelemassa katolista piispaa. Sain lainata tulkin sanelukonetta, mikä nopeutti haastattelua huomattavasti. Pitää tässä viikonlopun aikana purkaa nauha, tänä iltana en sitä jaksanut vielä tehdä, pitää vähän sulatella kaikkea kuulemaansa. Tulkiksi minulle lupautui hyvin ystävällisesti paikallinen katolinen asianajaja, joka on aikanaan opiskellut japania maanalaisessa kansankorkeakoulussa. Poliittisesti vainotut entiset yliopistonopettajat opettivat näissä laittomissa kouluissa omia erikoisalojaan. ja tämä asianajaja päätti sitten opiskella japania. Kun samettivallankumous alkoi, Japanin televisio tarvitsi kommentaattorin, joten hän selosti Tšekkoslovakin tapahtumia suorana japaniksi. Palatakseni eiliseen sotamuseokäyntiin voisin vähän esitellä kuvia toisen maailmansodan ajalta.

Runotorstaissa oli tänään haasteena "idea". http://runoruno.vuodatus.net/ Metro veisi minut suoraan kotiin, mutta menenkin istumaan pariksi tunniksi Starbucksiin, pelkästä siitä ilosta, että Prahassa on Starbucks. Tuo ketju ei tule Suomeen, koska meitä on niin vähän. Siellä voin juoda tuttua kaakaota, kärsiä espanjalaisturistien huudoista ja olla yhteyksissä maailmaan netitse. Voimme saada Guggenhem-museon, mutta emme Starbucks Coffeeta. Sellainen maa on minulle Suomi. * * * Koko päivän on satanut. Juuri sellaista sadetta mitä olen toivonutkin, lämmintä ja hiljaista. Maa on niin kuiva, että rankkasade vain holahtaisi läpi, mutta hiljoksittain pisaroiva vesi kostuttaa sen. Illalla kun tulin kotiin, huomasin nurmien jo vihertävän. Puiden oksatkin olivat saaneet vähän vihreää. Voin hengitää syvään, sillä ilma on kosteaa ja raikasta. Praha-yskäni on hellittänyt, siitä olen kärsinyt jo muutaman viikon. Pienhiukkasten aiheuttamaa, kuulemma. Moni lukija on var

Prahassa on runsaasti kauppakeskuksia ja -katuja. Hintataso on vaatteiden suhteen suurin piirtein sama kuin Suomessa, joten halvat hinnat silmissä vilistäen tänne ei kannata rynnätä. Valikoimaa on ehkä hiukan enemmän, mutta täkäläinen tyyli ja maku on niin erilainen kuin esimerkiksi omani, etten ole hyvin paljon vaatteita ostellut. Hiukan sentään jotakin, sillä täällä alennukset ovat reiluja sitten kun hinnat alennetaan. Yleensä alennusprosentti on 50-70. Kauppojen aukioloajat ovat erikoisliikkeiden suhteen suurin piirtein samat kuin Suomessakin, paitsi viikonloppuisinkin täällä ollaan auki pääsääntöisesti yhdeksään. Rasittavampaa puolestaan on se, että ruokakaupatkin menevät kiinni yhdeksältä. Jos on ollut pitkä päivä, voi kotiinpalu olla melkoista kilpajuoksua metroasemalta Spariin. Joskus menee niin tiukille, että ehdin vain Sparin yhteydessä olevaan kahvilaan ja ostan sieltä patongin, tai mitä siellä nyt sattuu enää olemaan. Vietnamilaisten pitämät hedelmäkaupat, joita on aika

Juutalaiskortteli on tänäänkin turistien valtaama, joskaan ei niin pahasti, etteikö sekaan mahtuisi. Sesonki ei ole vielä alkanut, mutta ainahan täällä turisteja on. Suomea kuulee tässä kaupungissa hyvin vähän, mutta tänään kuulen kun keski-ikäinen pariskunta synagogamuseon havaitessaan pohtii, että tarvitseeko tuolla käydä. "Ei meidän varmaankaan tarvitse," mies sanoo lopulta ja vaimo on samaa mieltä. Jokin tuossa tarvita-sanassa tarttuu tajuntaani. Ehkä sekin, kun suomea ei kuule usein, saa sanavalintojen suhteen vähän pohtivaisemmaksi. Olen huomannut, että ihan terävin kärki kielentajusta on jo poissa. Jos joku kysyy, onko tämä vai tuo sanamuoto parempi, en osaa enää muodostaa mielipidettä ilman pitkää harkintaa. En tosin tiedä, kuinka hyvä se kielentajuni on alunperinkään ollut. Mutta kysymys tosiaan kuuluu, että tarvitseeko. Olen kysynyt itseltäni monet kerrat näinä viikkoina, että mikä vetää historian synkkien ajanjaksojen äärelle. Miksi haluan näitä juttuja tutkia

Geokätköily on mukava harrastus, mutta se ei ole koko elämäni. Kesäisin lähinnä tulee etsittyä geokätköjä, jos sille päälle satumme. Olinpa sitten napannut viime kesänä Keuruulta geokätköstä trackablen, tarkoitus oli jättää se mahdollisimman pian johonkin toiseen geokätköön, mutta tuli syksy kiireineen, sitten talvi ja ennätysmäärä lunta Suomen Turkuun. Arvatkaapa geokätköilinkö, kun oli hanget korkeat nietokset? Sitten tuli lähtö Prahaan, ja tuo trackable lähti mukaani vahingossa. Löysin sen reppuni päällitaskusta. Kun trackablen liikkeellelaskija oli toivonut, että se palaisi vielä takaisin hänen kotiseuduilleen Saksaan, ajattelin, että vien sen kotimatkallani johonkin geokätköön. Mutta eilen illalla tuli liikkeellelaskijalta tällainen viesti: If it has not struck you yet, you have my Coin now already almost for one year in your power. Now I really do not believe you has understood the sense of the Coins . They should be released In a contemporary way again. However, 1 year i

Jatkan vielä tuota toissapäiväistä aihetta, sillä haluan valottaa sellaista näkökulmaa, että ruotsalaiset ovat onnistuneet tuotteistamaan itsensä paljon paremmin kuin me. Täällä olen nähnyt niin Wasan näkkileipää kuin Ikeaakin. Kotva-tavaratalossa on jopa oma liikkeensä skandinaavisille vaatteille, pääasiassa ruotsalaisille, mutta eipä näy Suomi-designia siellä. Ehkä siksi, ettei sitä riittävästi ole? Tai se on niin hirveää ja paikallisille sopimatonta? Ei kaikki voi olla hirveää, kyllä joku voisi kelvatakin. Mutta niin vaan siinäkin liikkessä liehuu sinikeltainen eikä sinivalkoinen lippu, kas näin. Ei sillä, että olisin mitenkään ruotsalaisille kateellinen, ainakaan yhtään sen enempää kuin slovakit ovat tšekeille kateellisia. Toisaalta olen välillä kurkkuani myöten täynnä sitä, että olen "se suomalainen" ja miten kaikki haluavat tutustua "siihen suomalaiseen". Mukavinta on jutella niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ota kansallisuuttani esille ilman jotakin loog