Prahan keväässä

Otsikosta huolimatta aloitan kiitoksella. Kun tulin tänään kotiin, ovella odotti paketti. Siellä oli kirja bookcrossing-tarkoituksiin, sekä kaikkea muuta mukavaa Suomesta. Kiitos P! Sain oikein Clarity-teetäkin. Sitä voisi viedä muutaman kilon erinäisiin täkäläisiin virastoihin ja joka ikiselle poliisiasemalle. Kuvassa näkyy myös hieno pöytäliinani sekä välipalamandariinit. Tässä muuten tietoa bookcrossingista, jos asia ei ole entuudestaan tuttu: www.bookcrossing.com Metrossa matkalla kansallismuseolle osui samaan vaunuun ryhmä amerikkalaisia. Yksi heistä sitten rupesi kailottamaan suureen ääneen, että kaikkien maiden pitäisi kokea jonkin aikaa totalitaarista yhteiskuntaa, niin syntyisi hyvä julkinen liikenne. Sitä kun olisi pakkovallan aikana pakko käyttää, niin se toimisi myöhemminkin. Yleensä minua tällainen typeryys vain naurattaa, mutta nyt suutuin. Jos miettii eilisiä holocaust-tunnelmia, tuhkauurnia, miljoonia kuolleita, niin aika kohtuuton uhraus se on täsmällisistä juna-a...

Ota noista julkisten kulkuneuvojen toiminnasta sitten selvää. Päätin lähteä päiväretkelle Terezínin keskitysleiriä katsomaan, ja busseja sinne menikin sitten laiturilta katsottuna ihan eri aikaan kuin mitä netistä luettuna. Ehkä en vain osaa katsoa kaikkien yhtiöiden tarjontaa. Ensimmäinen nettihaku toi ainoat yhteydet Brnon kautta, toisin sanoen sik sakkiin pitkin maata. Eli kaikille keskitysleirien harrastajille tiedoksi, Terezíniin pääsee bussilla, joka lähtee Nadraží Holešovicen metroaseman yhteydessä olevalta rautatieasemalta. Ajoaika on noin 50 minuuttia, lipun hinta tällä hetkellä noin kolme euroa yhteen suuntaan. Matkalla näkee mukavasti pieniä tšekkikyliä, sillä täällä maantiet kulkevat usein kylien läpi eivätkä sivuitse, kuten Suomessa. Maisema on varmasti kaunis, mutta juuri nyt kaikki näyttää kuivalta ja kuolleelta. Ikävä on myös paikallisten tapa heitellä roskia tien viereen, jopa pelloille. Ei se läheskään niin pahaa tosin ole kuin Venäjällä, mutta rumentavaa kuitenkin....

Rekisteröintiasiani on viimein selvinnyt. Se kuuluu vuokranantajalleni. Arvatkaapa, aionko asiasta enää mitään kysellä. Apulaisrehtorilla meni yli viikko asian selvittelyyn, kun häntä pompoteltiin puhelimessa henkilöltä toiselle. Poliisi ei kuulemma tunne maansa lakia, jokainen puhuu ihan omiansa. On tämä ihme maa. Päivän toinen ihmettelyn aihe on nuo ruokakaupat. Menevät yhdeksältä illalla järjestään kiinni. Kävin tänään yhden paikallisen tytön kanssa syömässä, ja hän vinkkasi, että yhdellä metroasemalla on Tesco, joka on puoleen yöhön auki. Niissä harvoissa myöhään auki olevissa liikkeissä prahalaiset käyvät sitten pitkienkin matkojen takaa. Minulle tuo tietty Tesco on yhteen suuntaan noin puolen tunnin matkan päässä, ei sieltä asti viitsi ruveta yhden ihmisen ruokia hakemaan. Kaipaan sitä, että voisi käydä vain kerran viikossa ruokakaupassa, hakea pelkän leivän päivittäin. Joka päivä kun kantaa kauppakassia kotiin, niin tulee mieleen, että voisi se joskus joku päivä jäädä väliin...

Että osaakin olla kylmä. Tänään mittari näytti -9 astetta. Oli ihan pakko mennä Tasavallan aukion tavarataloja  kiertämään, että saisi vähän lämpimämpää vaatetta ylle. Jouduin ostamaan baskerinkin, mikä ei ollut ihan helppo löytää, kun kauppoihin puskee jo kevätmallisto. Tosin kevään muotiin kuuluu näköjään myös baskeri, mutta sellaisen ostaminen just nyt olisi hyödytöntä, kun niistä kevätbaskereista tuulee läpi. Ostoksilla käynti vähän kevensi mieltäni, samoin jutustelu muiden ihmisten kanssa joistakin ihan muista asioista kuin tämänpäiväisestä arkistoseikkailustani. Suuntasin nimittäin kulkuni kohti sota-arkistoa. Aluksi en meinannut löytää koko taloa, kun sen numeron kohdalla olikin reaalimaailmassa puisto. Seuraavalle tontille rakennetaan parin korttelin kokoista bisneskompleksia, joka on jo valmis osittain. Puistoa myös myllätään, joten tunnelma oli aika kaoottinen. Kun yritin yhdestä liikehuoneistosta kysyä, että tietävätkö he sota-arkistosta, että missä se mahtaa olla, kun...

Nykyään kun menen kansallisarkistoon, minua palveleva virkailija alkaa tilaustani hakiessaan aina puhua vilkkaasti takahuoneessa. Erotan joka kerta sanan Finka . Aina kun juttelen uuden virkailijan kanssa, joku kiirehtii sanomaan, että hän on muuten Finka. Tänään sain tilaamiani kopioita ja kävin läpi tilaamiani artikkeleita. Yksi tilaamani muistelma olikin julkaistu kirjana, joten sitä ei tarvitsekaan kopioida. Lisäksi jaksoin käydä läpi yhden luettelon, josta tilasin muutaman kymmenen kappaletta lisää muistelmia. Materiaalia on todella paljon, joten valintoja täytyy tehdä. Lukiessani saamiani papereita mietin, etttä monenkin henkilön kohtalo selviäisi, kun vaan sukulaiset älyäisivät lähteä penkomaan. Esimerkiksi tuossa juuri kopioina saamassani opettajan päiväkirjassa oli lopussa luettelo vangeista, joista hän kertoo, sekä tieto siitä, että ketkä heistä teloitettiin. Julkista keskustelua viime vuosikymmenten tapahtumista kyllä käydään, eilenkin tuli myöhään illalla neljän hi...

Ei se laatu, vaan se määrä - vai miten se oli? Olen tänään lukenut amerikkalaisen runouden kurssille 42-sivuisen Walt Whitmanin runon Song of Myself . Tuntuu siltä, että täällä luetutetaan isoja tekstimääriä pelkän lukemisen vuoksi, ei niinkään panosteta siihen, että tekstejä opittaisiin ymmärtämään. Proosassa keskitytään pitkälti juoneen, ei tulkintaan tai kirjoittamisajankohdan taustoitukseen. Enpä sitten ole proosakursseja ottanutkaan, koska jo yläasteella huomautettiin siitä, jos kirjaesitelmässä vain referoi juonta. Ja minä olen käynyt peruskoulun silloin, kun presidenttinä oli Koivisto ja Halonen sosiaaliministeri vain. No, torstaina selviää, miten tätä runojättiläistä käsitellän, minulle se ei avautunut ainakaan näin ensilukemalla. Internetistäkään ei ollut apua kovinkaan monipuolisiin tulkinnanavaimiin, siellä todetaan tekstin viittaavan homoeroottiseen itsetyydytykseen. Täältä löytyy Whitmanin runo, jos joku haluaa sen lukea. http://www.princeton.edu/~batke/logr/log_026...

On sellaisia päiviä, jolloin ihmettelen, että miksi tässä maassa kaikki pitää tehdä niin älyttömän vaikeaksi. Suomalainen luonteeni hakee aina helpointa reittiä päästä tavoitteeseen, tai oletan, että se on jollain lailla suomalaista. En voi esimerkiksi ymmärtää, miksi vuokraemäntäni haluaa joka viikko antaa minulle pyykkituvan avaimen erikseen. Miksi siitä pitää sopia joka kerta erikseen? Miksi en voisi saada omaa kappaletta avainta? Vai epäileekö hän, että varastan hänen lakanansa, jos avain on hallussani koko ajan? Tai toinen vaihtoehto on, että sopisimme jonkin päivän, jolloin aina saisin avaimen. Yritin tätä ehdottaa s-postitse, kun en häntä nähnyt moneen päivään, jotta olisin voinut sitä kautta sopia. Mitään vastausta en saanut s-postiini, mutta avaimen sain tänään, jotta huomenna voin pestä pyykit, jippii! Toinen juttu on bussikuskien toiminta. Vaikka bussi olisi tullut ajoissa asemalle, sinne ei silti saa mennä sisälle. Ihmisiä seisotetaan kylmässä ihan turhaan. Sama koskee my...

Tiedän, Jörn Donner teki tämän jo paljon paremmin viisiosaisessa dokumenttisarjassaan Mannerheimista . Silti  halusin tehdä silti matkan Karlovy Varin kylpyläkaupunkiin ja miettiä, mitä Mannerheim on siellä nähnyt ja kokenut, mitä hän mahdollisesti ajattelisi nyt. Sitä paitsi tätä paikkaahan Donner ei sarjassaan esitellyt lainkaan, joten siksikin on ihan paikallaan, että minä teen sen nyt. Moni historiallisia romaaneja lukeva on yrittänyt etsiä kartalta Karlsbadia, jossa aina kerrotaan eurooppalaisen hienoston viettävän mukavaa elämää. Myös Franz Kafka oli mieltynyt Karlsbadiin ja vietti siellä jonkin verran aikaa. Karlovy Varihan se, nykyiseltä nimeltään, ja nykyään Tšekin puolella. Aamulla herätessäni mietin, että olenko tosiaan päättänyt nousta kuudelta lähteäkseni reissuun, millään en olisi jaksanut. Mutta kun hereillä olin, niin samahan se oli lähteä matkaan. Bussimatka kestää yhteen suuntaan noin 2 tuntia 15 minuuttia ja hinnaksi tulee noin 6 euroa. Tuohon hintaan saa vielä...