Saksan terveydenhoitojärjestelmää testaamassa

Aamulla mies valitti kipeää päätä ja niskaa. Voitte kuvitella säikähdykseni, kun mietitte, mistä kaikesta tuo voi olla oire. Hän ei sitä paitsi pienistä valita, joten huoleen oli hieman aihettakin. Vakuutusyhtiöstä (If) saimme kuitenkin hyvää palvelua, eli sairaalan osoitteen ja toimintaohjeet muutenkin. Flensburgissa, Tanskan rajalla, sitten päädyimme jonottamaan päivysyksessäyli tunnin, tunnelma oli kuin suomalaisessa terveyskeskuksessa, hoitokin samantapaista. Muita vaihtoehtoja ei näin viikonloppuisin ole. Eipä taida olla järjestelmä sen kummempi täällä kuin Suomessakaan, ainakaan näin yhdellä käyntikerralla, toiminta on karua mutta asia kuitenkin hoidettiin. Enempään huoleen ei syytä, kyseessä lienee lihasjumi. Särkylääkersespti kouraan ja kipua lieventäviä piikkejä niskaan, kas näin.


Flensburg on kaunis kaupunki, se on vuonon rannalla, vai pitäisikö sanoa lahden, kun ei olla Norjassa. Tässä ensitapaaminen Itämeren kanssa sitten viime talven...



Tässä vähän kuvaa yhdeltä kadulta. Nämä Itämern kaupungit ovat tunnelmaltaan hyvin samanlaisia, minusta tämä muistutti hiukan Gdanskia.


Tanskan läpi vain hurautimme tällä kertaa, läpi siltojen ja moottoriteiden. Kahville vain pysähdyimme. Sitten olikin jo vastassa Juutinrauman silta. Heja Sverige! Olen jo melkein kotona.


ps Vielä tänään on mieleni askaroinut Bergen-Belsenissä. En osaa kuvitella paikallisten tunnelmia tuossa kaupungissa tänä päivänä. Britithän tuon leirin vapauttivat ja heillä on edelleen iso varuskunta entisen keskitysleirin kupeessa. Valloittajia vai ystäviä? Bergenin kaupungista saa fish´n chipsiä, joten kaikki eivät brittien läsnäoloa varmaankaan pane pahakseen. Silti mietin, kuinka helppoa on tulla sinuksi menneisyyden kanssa, kun vieraat joukot ovat yhä nurkissa.

Kommentit

  1. Marja-Leena6. kesäkuuta 2011 klo 1.58

    Hui kamala! Jättävätkö nuo kipua lievittävät piikit noin kamalat jäljet!? HUH!

    VastaaPoista
  2. Johanna6. kesäkuuta 2011 klo 9.49

    Eivät pysyvästi, onneksi. :) Jo iltapäivällä olivat paukamat laskeneet, nyt niitä tuskin huomaa.

    VastaaPoista
  3. pipsa7. kesäkuuta 2011 klo 11.21

    Piti kysyä ihan samaa, että MILLÄ sitä miestä on piikitetty, talikolla vai?! Mutta hienoa, että vakuutus toimii ja karavaani kulkee :)

    VastaaPoista
  4. Johanna9. kesäkuuta 2011 klo 0.02

    Joo, oikein ihmettelin, kun vakuutusyhtiöstä ihan pariin kertaan soiteltiin seuraavanakin päivänä, että onhan teillä nyt kaikki varmasti hyvin.

    Niin, ja se EU:n sairausvakuutuskortti kannattaisi olla mukana, niin ei tarvitsisi pulittaa mitään näissä rutiinitapauksissa. Nyt tosin saamme nekin maksut vakuutuksesta pois.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Kuva
Arvostan vanhoja perinteitä, minusta on hienoa, että niistä pidetään kiinni. Kuitenkin on joitakin sellaisia tapoja, joista aika on mennyt ohi ja jotka kannattaisi vain katkaista. Täällä Tsekinmaalla on sellainen perinne, että pääsiäismaanantaina miehet piiskaavat  naisia. Ei tietenkään satuttaen, mutta huitovat kuitenkin oksilla ja risuilla, niitä jopa myydään pääsiäistä edeltävällä viikolla. Moni ostaa niitä ihan vain koristeeksi ja minäkin sitten hankin yhden ihan kuriositeettina ja siksi, että voin tänne blogiin laittaa havainnollisen kuvan. Kas tässä. Eilen illalla näin tosiaan nuoria miehiä metrossa näiden piiskojen kanssa, samoin tänä aamuna. Joukossa oli myös keski-ikäistyviä miehiä ja pikkupoikia. Olen aika sanaton. Niin ovat muuten myös prahalaiset, jos heiltä tästä perinteestä jotakin tiedustelee. Täällä nimittäin kyseinen perinne on vähemmän suosittu, vaikkakin minua varoiteltiin, että humalaiset miesryhmät saattavat yrittää piiskata ihan tuntemattomiakin naisia. Kaikk
Lue lisää

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Kuva
 Joskus elämä muistuttaa siitä, että kannattaa miettiä seuraavat askeleensa. Tai anakin huomata edessä oleva porrasaskelma. Muuten käy nimittäin näin. Mutta älkää säikähtäkö, nilkka on vain nyrjähtänyt, ei murtunut. Kaikki tämä tapahtui hotellin aamiaisravintolassa kiireisimpään aamiaisaikaan. Mikähän se siinäkin on, että kaatuessaan haluaa aina nousta mahdollisimman nopeasti ylös eikä ainakaan ottaa apua vastaan? Vaikka vahinko on jo tapahtunut ja kaikki sen näkivät. Eipä sitten muuta kuin Faustin taloon, elikä yliopistolliseen sairaalaan. Tämähän on minulle tuttu paikka, olen Pavelin partiolaista Jan Pfeifferia täällä jututtanut ja on hän minulle järjestänyt kertaalleen tänne fysioterapiajakson, kun kädestä meni tunto kokonaan. Mutta se on menneisyyttä, se. Myös professori Pfeiffer on jo tuonilmaisissa, mutta sairaala elää elämäänsä. Tarina kertoo, että Faust myi sielunsa, mutta minun ei tarvinnut tyhjentää edes pankkitiliäni. Eurooppalainen sairausvakuutus korvasi lääkärikäynnin j
Lue lisää

Novellini

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle
Lue lisää