sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kippurassa parvekkeella

Joskus käy niin, että joku hyvin olennaiselta tuntuva ajatus häviää päästä. Tunne on ärsyttävä, koska tietää, että haluaisi palauttaa sen mieleen, mutta se ei vaan tule. Viime viikolla minulla oli jokin bloggausaihe (vai oliko se peräti tämän viikon alussa), mutta en millään sitä muistanut. Tänä aamuna se tuli taas mieleen, kyseessä oli Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajan pikkujuttu, sillä palstalla, jolla aina kaiken kokenut kulttuuritoimittaja herkistyy.

Tällä kertaa herkistyttiin Kafkan teoksesta Oikeusjuttu, jota en - tunnustettakoon - ole itse vielä lukenut, mutta tarkoitus tietysti on. Siinä kuvataan Hesarin jutun mukaan parveketta jossakin Prahan kattojen yllä, jolla ei mahdu seisomaan kunnolla suorassa. Pentti Saarikoski on myös samaisen lehtijutun mukaan sanonut (ja tämän muistan ihan itsekin häneltä lukeneeni), että Kafka on paljon realistisempi kirjailija kuin mitä Prahaa tuntematon ihminen voisi kuvitella.

Olen Saarikosken kanssa tästä asiasta ihan samaa mieltä; minulle ei teetä tiukkaakaan kuvitella Prahassa parveke, jolla saa seistä kippurassa. Tilojen käyttö ja niiden mieltäminen ovat Tšekin tasavallassa ihan oma lukunsa, en edes yritä niitä ymmärtää. Olen vieraillut julkisissa rakennuksissa, joissa on valtavat aulat, mutta pienet työtilat, koppimaiset wc:t, mutta runsaasti tilaa peilien ja lavuaarien edessä. Yhdellä haastattelureissulla vierailin myös asunnossa, jonka parhaat näykymät avautuivat wc-istuimelta - ulospäin, siis.