lauantai 21. heinäkuuta 2012

Sinimäet



Viime kuukausina olen miettinyt aika paljon sitä, kuinka sodat siirtelevät ihmisiä paikasta toiseen. Erityiseti toinen maailmansota vaikutti tällä lailla ihmisten kohtaloihin. Joskus on hauska spekuloida, kuinka elämä olisi erilaista ilman menneitä maailmansotia. Ihmiset siinäkin tapauksessa olisivat muuttaneet ympäriinsä, mutta tietysti eri syistä ja eri tavalla. Kävin noin viikko takaperin katsomassa Sinimäkien taistelun muistomerkkiä. Olin matkalla Narvaan, sillä halusin nähdä Viron venäläistä puolta. Siellä en muuten havainnut mitään erityistä konfliktia, oli melkein liiankin rauhallista. Oma havaintoni ei tietenkään todista yhtään mitään, mutta usein hieman jännittyneen ilmapiirin aistii, vaikkei paikkaa erityistesti tuntisikaan.

Mutta siitä Sinimäistä ja ihmiskohtaloista. Siellä rintama kesti pitkään, mikä auttoi Suomea, historiaa minua paremmin tuntevien mukaan ratkaisevasti. Jos Sinimäkien taistelu olisi päättynyt lyhyeen, olisi "Suomen kulma" jäänyt auki Venäläisille. Siinä ratkesi sitten monenkin meidän kohtalo.

Kiertelin muistomerkkiä, mäki oli valtavan kaunis. Sieltä näki korkealle, joten pystyin hyvin uskomaan, että näistä kukkuloista on taisteltu useaan otteeseen vuosisatojen aikana. Yhdessä muistolaatassa luki, että mäkeä olivat linnoittaneet Itävalta-Unkarin riveissä taistelleet sotavangit vuonna 1916, eli ensimmäisen maailmansodan aikana. Mietin, että mahtoiko olla tšekkejäkin joukossa. Ainakin monia kansallisuuksia oli historian kohtalo noille seuduille heittänyt.

Googlettelin Sinimäen taistelua (tunnetaan myös nimellä Tannenbergin linjan taistelu), ja löysin muutamia linkkejä, joiden mukaan fasistit/natsit juhlivat vuosittain Sinimäillä. Ehkä niinkin, mutta eivät kaikki virolaiset Saksan riveissä taistelleet olleet natseja. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa kaatuneiden muistelemisessa on. Muistomerkin ympärillä lepää infotaulun mukaan 100 000 ruumista, joidenkin arviot kaatuneista ovat 200 000:n tuntumassa. Kyllä he ansaitsevat seppeleen silloin tällöin. Jos historia olisi mennyt tässä kohtaa toisin, samat paheksujat luultavasti paheksuisivat jotakin muuta.


Tästä kuvasta näkee, että kaikki eivät tyydy valittamaan internetiin asiasta, vaan purkavat ahdistustaan muistomerkkien nävertämiseen. Joka ikistä muistomerkkiä oli jyrsitty, lukuun ottamatta hollantilaisille vapaaehtoisille pystytettyä kiveä. Typerää ja toisaalta hymyilyttävää, mutta ehkä parempi vaihtoehto kuin kanssaihmisiin kajoaminen.

Sinimäellä kasvoi muuten runsaasti metsämansikoita. Poimin niin paljon kuin hyttysiltä pystyin.