Prahan keväässä

Tällaisen kuvan onnistuin viimein saamaan Prahan uudesta lentokentän nimestä. Pimeään iltaan, ikkunan läpi otettu kuva. Kuvastaa ehkä niitä tunnelmia, mitä monesti koen lähdön hetkellä Prahasta, toisaalta haluaisin jäädä, mutta koti on aina koti...

Tämän viikon runotorstain haaste oli kuva, joka löytyy alla olevan linkin takaa. http://runoruno.vuodatus.net/blog/3718520/265-haaste/   Minulle tuli tietysti välittömästi mieleen astronominen kello, joten tässäpä olisi kehitelmää. Alussa on kaupungin humina, hiljaisuus, odotuksen värinä, kun amerikkalaiset turistit uskovat kokevansa Euroopan. Sitten kuolema alkaa soittaa terävä-äänistä kelloa. Ja kello soi, se soi ja soi ja soi. Profeetat juoksevat. Noituutta, sanoo ääni vuosisatojen takaa eikä usko kuoleman soittoa. Kun punainen lippu liehuu päiden yläpuolella, ovat amerikkalaiset turistit kokeneet euroopan, mutta eivät uskoneet.

Tämä päivä ei ole ollut tapahtumista köyhä Tšekkoslovakiassa. On ollut yliopistojen sulkemista vuonna 39 ja samettivallankumouksen alkua vuonna 89. Nämä tietysti liittyvät sikäli toisiinsa, että samettivallankumous alkoi vuoden 39 tapahtumien 50-juhlamuistelosta. Ei siis ihme, että ratikoita koristivat tänään liput. Toki myös pakolliset seppeleet on laskettu kaikille sadoille muistomerkeille ympäri maata. Tässä eksemplaari Dejvickán metroaseman lähellä olevalta toisen maailmansodan uhrien muistomerkiltä. Samaisella aukiolla Dejvickássa muuten kokoontuivat Varsovan liiton joukot elokuussa 1968...

Prahasta kahden tunnin junamatkan päässä koilliseen on Chotěboř-niminen kaupunki. Kävin siellä eilen osallistumassa  Pavel Křivsky -seminaariin. Ei uskoisi, että näinkin paljon Suomea etelämpänä voisi kokea pahempaa kylmyyttä, mutta niin vain oli. Jo aamukuuden junasta ikkunasta katsoessani huomasin, että kuura oli laskeutunut maahan. Pellot ja ratavarren heinikot näyttivät todella kauniilta, jostakin syystä Keski-Euroopan talvessa on minusta sadunomaista taikaa, vaikka onhan sitä Suomenkin talvessa, mutta se on erilaista. Tämä maa on täynnä linnoja. Tietysti Chotěbořissa on myös sellainen. Erityisen kylmää oli linnassa sisällä, vaikka ulkonakin koin varmaan tämän syksyn/talven henkilökohtaisen kylmyysennätyksen. Linnaa on käytetty joskus aikanaan erityiskouluna, en ymmärrä, miten noin hyisessä paikassa on voitu koulua pitää. Piti itse seminaaristakin jotakin kirjoittaa, mutta en oikein keksi sanomista. Takki on tyhjä. Oma esitys meni ihan kohtalaisesti, mutta s...

Tällainen valokuvanäyttely on nyt käynnissä Václavin aukiolla. Ilmeisesti sielläkin puuhataan toriparkkia, vähän niin kuin Turussa, mutta toivottavasti ei jää ikuisuusprojektiksi se. Lisäksi pohditaan, että pitäisikö ratikat laittaa taas kulkemaan aukion päästä päähän, nykyäänhän ne vain risteävät puolivälissä aukiota.  

Moni Prahan ystävä tuntuu valittelevan Vanhankaupungin ihmispaljoutta, mikä onkin totta, joskin on aikoja, jolloin siellä on hyvin tyhjää. Arkiaamuisin turistit vielä nukkuvat, ja jopa Celetnaa pitkin voi kävellä lähes yksin. Toisaalta myös vilkkaina aikoina löytyy pikkukujia ja sivukatuja, jotka ovat rauhallisempia. Tällä kertaa esittelen yhden sellaisen, Tynskan, jolla on todellista keskiajan tunnelmaa, mitä nyt graffitit vähän maustavat sitä. Tynskan varrella on pieni, ehkä vähän huomaamaton kahvila, Literarní kavarna, joka on varsin mukava paikka istuskella ja nauttia kultturellista ilmapiiristä. Kahvila ei ole prameileva, vaan hyvin konstailematon, mutta siellä on kiva tunnelma. Tässä vielä vähän tunnelmallista näkymää Vanhankaupungin aukiolle päin.

Taas kerran on elämä ollut sellaista matalalentoa, että päässä on pyörinyt bloggausaihe, mutta en ole muistanut kohta, että mikä se olikaan. Nytpä muistaessani sitten kirjoittelen. Nimittäin viikko takaperin oli Teemalauantaissa aiheena t š ekkiläinen elokuvaohjaaja Miloš Forman . Dokumentti, joka kertoi hänen elämästään emigranttina oli varsin kiinnostava. Pari kiinnostavaa juttua juttua siitä tarttui mieleen. Ensinnäkin se, että kun hänen poikansa pääsivät tapaamaan häntä USA:han, eivät he uskaltaneet nukkua, koska kommunistinen yhteiskunta oli pelotellut heitä amerikkalaisilla agenteilla, jotka sieppaavat heidät yöaikaan. Miten sekaisin voi yhteiskunta olla, että pelottelee noin lapsesta lähtien? Toinen kiinnostava tarina oli Amadeus -elokuvan kuvauksista Prahasta 1980-luvun alusta. Yksi oopperakohtaus oli kuvattu USA:n kansallispäivänä. Äänimiehet olivat järjestäneet yllätyksen, kuvausten jälkeen oopperatalon katosta laskeutui USA:n lippu ja kansallislaulu pärähti soimaan. Kaik...