Tekstit

Näytetään tunnisteella eläimet merkityt tekstit.

"Minäkin olen valtio."

Kuva
Kansallismuseossa on parhaillaan näyttely Tšekkkoslovakian ensimmäisestä presidentistä, T. G. Masarykista . Näyttely on pystyssä 31.1. asti, eli vielä ehtii monikin matkailija käymään, jos innostusta riittää. Suosittelen, jos alueen historia vähänkään kiinnostaa. Kuka oli T.G.M? Koulutukseltaan hän oli sosiologi ja Kaarlen yliopiston professori. Hyvällä syyllä häntä voi sanoa myös aikansa uraauurtavaksi feministiksi, ottihan hän keskimmäiseksi nimekseeen amerikkalaisen vaimonsa sukunimen Garrigue. Tämä on harvinaista jopa vuonna 2017, saati sitten yli sata vuotta takaperin. Tosin aiemmin tällä viikolla kuulin Chrudimin arkistovirkailijoilta, että joskus, satunnaisesti, saattaa tšekkiläinenkin mies ottaa vaimonsa nimen. Esimerkiksi, jos suhde omaan sukuun on huono. Mutta mitenkään yleistä se ei ole. Tästä huolimatta arkistolomakkeissa kysytään sekä miehitä että naisilta "syntymänimi", termi ei sentään ole tyttönimi. Ja tämäkin kohta on pakko täyttää. Kukaan ei ole osan...

Savihevonen ensimmäisestä tasavallasta

Kuva
Sain eilen merkillisen, hyvin koskettavan lahjan yhdeltä Sachsenhausenista selvinneeltä, joka pyysi, että kävisin siinä Terezín-näyttelystä, josta pari päivää sitten bloggasin.    Nimittäin savesta tehdyn koristeen, joka on hänen lapsuudessaan ollut heillä aina joulukuusessa. En ole asiantuntija, mutta tämä näyttää minusta kotitekoiselta koristeelta, luultavasti ensimmäisen tasavallan ajalta. Toisinaan toivon, että esineet voisivat puhua. Tuntuu kummalliselta, että vuosikymmenet ja -sadat vierivät, mutta jotkut aivan arkiset esineet ovat ja pysyvät, kestävät läpi useampien ihmisikien. Tämän savihevosen kautta voin koskettaa sellaisen perheen elämää, jonka isä oli Itävalta-Unkaria palvellut virkamies. Voiko tällaista aikahyppäystä edes ymmärtää? Asiasta vielä vähän toiseen, kaunis oli Praha viime yönä ratikan ikkunasta katsellessa.

Hullun maineessa ja luostarissa

Kuva
Kylläpä tällä reissulla onkin ollut arkistolykky. Näen jo aika monen arkistonhoitajan vetävän herneet nenään tästä näystä, mutta kyllä, Dolní Kralovicen kunnantalolla minulta kysyttiin ihan ensimmäisenä: Saako olla kahvia vai teetä? Mikäs sen mukavampaa kuin mustalla teellä aloittaa päivän aineistojen selailu. Ei, en läikyttänyt. Myös samainen avulias rouva opasti selaamaan kaste- ja kuolinkirjoja ja yllytti selaamaan enemmän kuin mitä periaatteessa tarvitsi, jos sieltä sittenkin löytyisi jotakin minulle tähdellistä. Ja löytyihän sieltä, Františekin lapsena kuolleet veli ja sisko, joista en ennen ollutkaan tietoinen. Tutkimukseni ei tähän tietoon kaadu tai sen varassa seiso, mutta olipahan taas hyvä muistutus siitä, että melkein kaikki kannattaa aina selata. (Tiedän, rajaaminen tässä suhteessa on varsin vaikeaa.) Selvisin kuitenkin Dolní Kralovicesta nopeasti ja suuntasimme auton nokan Františekin synnyinkylää, Šetějovicea kohti. Tällä kertaa minulla on mahdol...

Uusi aamu, uusi mieli

Kuva
Nukuin viime yönä poikkeuksellisen huonosti. Olin väsynyt jo aikaisin illalla, mutta uni jäi vähäiseksi, ja sen vähäisen unen aikana silmieni edessä pyörivät eilen kuulemani tarinat. Tarina tšekkilentäjästä RAF:n palveluksessa, jolla olisi ollut mahdollisuus pommittaa Sachsenhausen tuusannuuskaksi, mutta ei sitä tehnyt, koska hänellä oli siellä niin paljon ystäviä. Ja tarina Adolf Burgerista , joka kansakoulupohjalta oli oppinut sellaiseksi mestaripainajaksi, että Britannian keskuspankki ei erottanut hänen väärennöstään aidosta punnasta, ja joka yhä muistaa kirkkaasti kaiken, mitä tapahtui vaikkapa vuonna 1942. Välillä heräsin tuskaan, että yritän ymmärtää jotakin todella vaikeaa tšekinkielistä puhetta. Kaikki sanat kuulostavat tutuilta, mutta en saa niistä yhtäkään päähäni. Luulin aamulla muistavani edes joitakin sanoja, mutta enpä muista, joten en voi edes todeta, olivatko ne oikeita sanoja vai eivät. Yhdessä vaiheessa makasin hereillä ja olin kuulevinani, että joku liikkuu parve...

Munarallia ennen pääsiäistä

Yle näemmä uutisoi tšekkien munamatkat Saksaan. Pääsiäinen lähestyy ja ostotahti kiihtyy. Helmikuussa kaupungilla puhuttiin jo tästä, että kun kanojen kohtelua täytyy muuttaa tiettyyn päivään mennessä, niin varmasti hinnat nousevat ja tulee tarvetta lähteä Saksaan. Yllättävää, että jopa Suomessa tämä ylittää uutiskynnyksen. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/03/saksassa_alkoi_tshekkilaisten_munaralli_3340955.html?origin=rss Huvittavaa minusta tässä on se, että presidentti Klausin kommentti otetaan tähän niin kuin jonkun suuren valtiomiehen vakavastiotettava lausunto. Ilmeisesti suomalaistoimittajat eivät ole koskaan päässeet nauttimaan Klausin aivopieruista. En tunne ketään, joka arvostaisi Klausia. Hänellä lienee jonkin verran kannattajia syrjäisellä maaseudulla, jossa maan ja koko Euroopan muutos ovat olleet vähän liikaa jaksamiskyvylle. Joku joskus sanoi, että Klausilla on kyky saada ns. vähäväkistä kansaa luottamaan itseensä ja uskomaan, että kun häntä kannattaa, niin m...

Kahdeksan tuntia junassa

Kuva
Keski-Euroopassa kaikki on lähellä, sanotaan. Niinhän se on, mutta silti matkantekoon menee aikaa. Tänään olen istunut kahdeksan tuntia junassa, joista ensimmäiset 2,5 tuntia  (Grazista Wieniin) sain nauttia Graz Sturmin jalkapallofanien seurasta. Montako kertaa 2,5 tunnissa ehtii huutamaan "Die alle Graz ist schwarz und weiss"? Poliisikin kävi välillä rauhoittelemassa porukkaa. Faneja oli koko juna täynnä, heitä seisoi käytävillä, istui selkänojilla ja makasi hattuhyllyillä. En ole ihan varma, mikä on Itävallassa oluenjuonnin ikäraja, mutta jos se on 18, ei sitä poliisi valvo ainakaan hysteerisellä vimmalla. En myöskään tiedä tupakointisääntöjä junissa, mutta jalkapallon ystävät polttelivat missä sattuivatkin olemaan ja tuhkat varisivat minne varisivat. En vieläkään tiedä, kumpiko oli hurjempi kokemus, Sturm-joukkueen fanit tänään vaiko eilinen salamanisku. Tuosta oluen ikärajasta puheenollen, olen täällä Tšekissä nähnyt hiekkalaatikkoikäiselle lapselle annettavan olutta....

Kilo Ukrainan multaa - eli seikkailua Sudeettimaalla osa 1

Kuva
 Nyt täytyy valitettavasti jakaa tämän päivän tapahtumat kahteen eri postaukseen. En jaksa kertoa ihan kaikkea sitä mitä haluaisin enkä usko, että kukaan jaksaa kerralla lukea niin pitkää sepustusta muutenkaan. En ihan sataprosenttisesti uskalla luvata, että huomenna tulee jatko, mutta siihen kuitenkin pyrin. Tänään meille selvisi, että olemme jo Sudeettimaalla, jostakin syystä sekä K että minä olimme kuvitelleet, että se olisi vähän kauempana. Kyseessä on kuitenkin niin laaja alue, että kysymys herää, missä on Tšekinmaa, jos Sudeettialueet kattavat näin paljon pinta-alasta. Hitlerhän sanoi haluavansa kakusta, eli Tšekkoslovakiasta, vain kuoret. Syy lienee se, että Sudeettialueet olivat niitä kaikista rikkaimpia. Tässä muuten aiheesta havainnollinen karttaesitys. http://wapedia.mobi/fi/Sudeettimaa Huomasimme auton ikkunasta idyllisen kylän, jota päätimme kuvata. Siellä oli runsaasti tätä perinteistä rakennustyyliä. Saimme tietää, että kylä on suojeltu; siellä asutaan ihan no...

Austenová? Janssonová? Mitä ihmettä?

Kuva
Eilen jo sivusinkin tätä feminiinistä sukunimen -ová-päätettä. Tsekeillä on kummallinen vimma laittaa tuo pääte silloinkin, kun kyseessä on ulkomaalaiset nimet. Täällä on jopa sellainen laki, että jos tsekkinainen menee naimisiin Tsekin tasavallassa, on -ová-pääte pakollinen, vaikka menisi ulkomaalaisen kanssa naimisiin ja muuttaisi saman tien ulkomaille. Tai vaikka asuisi siellä jo, mutta haluaisi solmia avioliiton kotimaassaan. Suomalaista tällainen tietysti ihmetyttää, meillähän saa vaikka itse keksiä itselleen sukunimen, kunhan se on hyvien tapojen rajoissa. Jotenkin vielä ymmärrän oman tradition vaalimisen omien kansalaisten kesken, mutta kun heillä on vimma peukaloida niitäkin nimiä, joihin se pääte ei muuten kuulu. Minunkin sukunimeen sitä joskus tungetaan, enkä jaksa siitä valittaa, vaikka se toki ärsyttää. On ihan mukavaa, että muumisarjakuvia käännetään englanniksi, mutta ei ole Tove Janssonkaan säästynyt nimenpeukaloinnilta. No, miksipä olisi, kun vaikkapa venäläinen n...

Ruokaa fyysiseen nälkään ja kulttuurinnälkään

Kuva
Joskus t ämän maan epäloogisuus vain mykistää. Päätin käydä kokeilemassa tuota viereisen talon ravintolaa, jonne ei ole tullut aikaisemmin mentyä, ehkä se vain on liian lähellä. Katsoin listaa oven vieressä, totesin hinnat kohtuullisiksi. Nälkä oli ja pyykit pyörivät pesutuvalla, lisäksi vähän kiire konserttiin, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Sain ilmaistua itseni kutakuinkin, että haluaisin syödä. Minulle annettiin englannkielinen lista, minkä voisi kuvitella olevan äkkiseltään ystävällinen ele, mutta siinä ei ollutkaan kaikkia ruokia.  Oli vain ruuat sen tsekkilistan kalleimmasta päästä ja sitten tämä paikallinen erikoisuus, paistettu juusto. En yksinkertaisesti jaksanut ruveta selvittelemään, että miksi ei kaikkia ruokia ole englanninkielisellä listalla. Otin sitten vain sen paistetun juuston, joka oli tällä kertaa täytetty kinkulla. Ei se nyt mitään suurinta herkkua ole, mutta kai täällä pitää syödä maan tavalla. Sai siinä sentään hyvät keitetyt perunat mukana ja vähän kas...

Hieman Tsekin politiikasta ja keväisistä päivistä

Kuva
Kun nyt on Suomessa vaalipäiväkin, niin voisin muutaman sanan mainita täkäläisestä politiikasta. Tsekin presidenttihän on tällä hetkellä Václav Klaus , joka paikallisten käsityksen mukaan on enemmän tai vähemmän päästänsä sekaisin. Hän on esimerkiksi vähätellyt samettivallankumouksen merkitystä ja siinä samassa vanhaa kilpailijaansa, Václav Havelia . Havel on melko vaatimaton luonne, mutta jopa hänellä on välillä kuppi kaatunut yli Klausin järjettömyyksiä kuunnellessa.Toki Klaus on myös ilmastonmuutosskeptikko, sehän on tietyissä piireissä kovasti muotia. Ja kun parlamentissa on pohdittu tupakkalakia, on Klaus ollut samaan aikaan käymässä tupakkatehtaan avajaisissa. Tämä on paikallisten mukaan hänelle tyypillistä käytöstä. Uskollinen lukijani Pipsa ilahdutti minua jo kommenttilaatikossaan tällä videolla, mutta laitetaan nyt vaalien kunniaksi se tänne vielä kerran näkösälle. Näin toimitaan siis täällä Tsekissä. http://www.youtube.com/watch?v=lFPH8rNEQd4 Tänään olen ajatellut sitä, k...

Koira kirkossa, eli ryhdyinpä runolle

Runotorstain aiheena on tänään "hälläväliä". http://runoruno.vuodatus.net/ Kirkonpenkissä istui niin pappi kuin tuomarikin. Kaksikko alkukevään illassa hytisi ja messu kesti vain. Pappi penkissä istui, sillä piispa tänään saarnasi. Ja liturgiksi oli otettu joku harjoittelija. joka tsekkiä ääntää kuin puolaa. Mutta ei se ketään haitannut, niinhän puhui myös paavi-vainaa. Ovi kirkon oli sittenkin raollaan, vaikka normalisti kaksi tarvitaan salpoja nostamaan. Pappi istui penkissä, ei etupenkissä kuten P. Mustapää, mutta hytisten kera tuomarin. Hän tunsi tuomarin terävän sormen  pian hihassa, ja kuiskauksen kuuli: "Nyt koira on kirkossa". Totta tosiaan, oven vieressä koira seurasi messua Se hytissyt ei, kuten kaikki muut, vaan rauhssa kuunteli. Tuomari pyysi pappia, josko tämä kiiruhtaa vois ja  häirikköraukan pian hätistää pois. Vaan pappi vastas jankutukseen: "Niin, kirkossa koira on." Ja yhtyi  uskontunnustukseen, jotain mutisi tuomarikin. Pian...

Kyllähan täällä pärjäillään, tai ainakin parjaillaan

Kuva
Tietokonehuolto on tietysti auki vasta maanantaina, joten nyt pitaa tulla toimeen ilman joitakin nappaimia. Arsyttavaa. Vaikka kyllähän kaikki merkit jotenkin saa kaiveltua, mutta hidastahan se on. Oli viimeinen päivä äänestää ennakkon ulkomailla. Suurlähetystössähän se tapahtuu, ja Suomen lähetystö löytyy Pieneltä puolelta, metroasemalta pari pysäkinväliä ratikalla. Samassa rakennuksessa on myös naapurimaan Norjan ja Japaninkin lähetystö. Tuuli ei ollut valitettavasti suotuisa vaalipäivälle, liput roikkuivat aika sekavasti. Äänestys oli tarkoin vartioitua puuhaa, piti mennä useamman lukitun oven kautta lähetystön kirjastoon, jossa oli normaaliin tapaan vaalivirkailija ja koppi. Prosessi oli sama kuin tavallisessa ennakkoäänestyksessä, sillä erotuksella, että huoneeseen sai tulla vain yksi ihminen kerrallaan. Syytä tähän en tiedä. Seinällä oli luettelo kaikkien vaalipiirien ehdokkaista. Luetteloita oli melkein joka seinällä. Taidettakin saattoi olla välissä. Kävin tänään tutus...

Kirjoittajakuulumisia

Kuva
Runotorstain aihe on "heijastuksia". http://runoruno.vuodatus.net/ Unet ja muistot tuovat mukanaan tunteet, hyvät ja huonot, läheiset ja kaukaiset ja jopa ne, joita ei edes ole. Kuvitellut ja keksityt muistot, nuo tunteiden anomaliat, mielikuvituksekkaat, mutta kuitenkin todet, sekoittuvat unessa niihin oikeisiin. Aamulla herätessä ei tiedä, onko tämä oikeastaan se uni ja niskasta juuri karistettu uni totuus jo menetetty. * * * Tänään oli kirjoittajaryhmän kokoontuminen, ja sain ihan rohkaisevaa palautetta tekstistäni. Minulla ei ole mitään synopsista tässä täällä aloittamassani käsikirjoituksessa, vaan teen sitä vähän sen mukaan, minne alitajunta vie. Saa nähdä, mihin se vie ja tuleeko mitään järkevää kokonaisuutta, mutta mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa. Käytän mm. uniani hyödyksi, mitä en ole ennen kovinkaan paljon tehnyt. Kokoonnuimme tänään yhden ryhmäläisen luona nyyttäriperiaattella, oli mukavaa, vaikka ilta venähtikin sitten niin pitkäl...

Orkideojen loistoa

Kuva
Vaikka vähän sataa tihuuttikin, päätin lähteä katsomaan kasvitieteellistä puutarhaa, sillä orkideat ovat siellä huomenna viimeistä päivää esillä. Osa niistä oli jo laitettu myyntiin, ja kaupassa kävikin kova vilske, sinne suorastaan jonotettiin ja joku mummo oli palkattu säännöstelemään ihmisvirtaa. Lisäksi kaupasta sai ilmaiseksi tšekinkielisiä Geo-lehtiä, joita tietysti otin mukaani. Kasvitieteellinen puutarha on ihan eläintarhan naapurissa, samalla bussilla pääsee melkein viereen. Kasvitieteelliseen on vain noin viiden minuutin kävelymatka siitä eläintarhan portilta. Bussi oli tietysti näin lauantaina aivan tupaten täynnä, ja olipahan taas kerran - ikävä kyllä - huono venäläiskokemus.Siinä täyteenahdetussa bussissa, jossa tottumattomampaa varmaan jo ahdistaisi, alkoi takaani tunkea joku nainen viereeni. Sitten hän alkaa itsestäänselvästi venäjää käyttäen minulta tivata, että mistä ostetaan lippu. Päätinpä olla nyt ihan kokonaan slaavilaiskieliä taitamaton ja vastasin vain englanni...

Tšekin kielestä ja muista elämän kummallisuuksista

Kuva
Runotorstain aiheena on tällä viikolla "tunne". Aloitetaanpa sillä. http://runoruno.vuodatus.net/ Joskus vain katoat tai kylmenet. Toisinaan minulla ei ole sanoja, vain sinut. * * * Tšekintunnilla tänään opettaja käski minua keksimään adjektiiveja, jotka sopivat substantiiveihin. Siis tähän tapaan: kuuma kahvi, vanha mies jne. No, sitten tuli sana opettaja . Kysyin, mitä voisi olla motivoiva , koska ajattelin, että tuo sana voisi olla hyvä osata muutenkin. Sellaista sanaa ei tämän opettajan mukaan tšekin kielessä ole! Ei löytynyt myöskään sopivaa, opettajaan viittaavaa sanaa, joka voisi tarkoittaa ymmärtäväistä tai rohkaisevaa . Älykäs opettaja sentään voi olla, onhan sekin nyt jotakin. En voi uskoa tätä todeksi, mutta kertoohan tuo nyt jotakin, jos näitä adjektiiveja ei opettajaan koskaan yhdistetä. Ihmettelin tälle opettajalle myös vähän yliopiston systeemiä, jossa pidetään joka tunnin alussa pikkukoe tekstistä, joka on jaettu edellisellä viikolla. Monesti niis...