Prahan keväässä

Kävin eilen taas korealaisella kampaajalla, samalla sedällä, joka on leikannut hiuksiani melko tarkkaan viisi vuotta, mutta joka edelleen, tälläkin kerralla, kivenkovaan väitti, että on asunut Prahassa vasta noin kaksi vuotta. Yleensä hän tervehtii minua sydämellisesti heti kun astun ovesta sisään, mutta tällä kertaa hän tyytyi vain nyökkäämään minimalistisesti. Hänellä oli nimittäin intensiivinen keskustelu toisen asiakkaan menossa - tšekiksi. Aivan pokkana hän vaan minulle väittää, ettei osaa kieltä yhtään eikä ollut nyt juuri huomaavinaankaan minua ennen kuin edellinen asiakas oli poistunut. Tämä on siis aivan normaalia, kuuluu meidän ystävyyteemme. Kun pääsin tuoliin, sanoin heti, että tee tälle tukalle nyt vaan jotakin, ihan mitä vaan. Näinhän siis joka tapauksessa tulee tapahtumaan, joten paras vain sanoa se ääneen. Kampaaja toteaa, ettei aio leikata tätä nyt yhtään, hän tykkää hiuskistani juuri sellaisina kuin ne ovat, näytän kuulemma tosi  hyvältä ja hiusten leikka...

Tänään tuli käytyä taas yhdessä kaupungissa, jonka olen aina halunnut nähdä, nimittäin Táborissa. Tábor on tunnettu hussilaisuuden ajalta, ja olisin halunnut käydä aihetta käsittelevässä museossa. Valitettavasti se on talvella auki vain keskiviikosta lauantaihin. Ainoat museot, jotka olisivat olleet auki olivat suklaa- ja panimomuseot. Niinpä päädyimme vain katselemaan kaupunkia hieman päällisin puolin. Asukkaat ovat kaivaneet kaupungin alle sukupolvienaikana tunneleita, ja niihinkin olisi päässyt, jos museo olisi ollut auki. Tunnelit ovat olleet alunalkaen kellareita, mutta projekti on vähän lähtenyt käsistä, joten on syntynyt talot yhdistävä maanalainen verkosto. Tosi kätevä juttu myös sotien aikana, ei vain oluen säilyttämiseen. Täytynee siis tosiaankin tulla joskus kesäaikaan uudestaan. Tábor on kyllä mukavan tuntuinen pikkukaupunki. Keskusaukion tuntumassa on useita ravintoloita, joiden hintataso on ihan kohtuullinen. Kaiken kaikkiaan turistit otetaan huomioon, joten vierail...

Vihdoin ehdin tekemään retken, jota olen jo pitkään suunnitellut. Nimittäin maan eteläosiin,  Český Krumloviin. Kaupunki on upea, kuten tästä yleiskuvasta näkyy, se on säilynyt harvinaisen yhtenäisenä tyyliltään. Kaikki uusikin lisätään pieteetillä, kuten alla olevan kuvan seinämaalaus havainnollistaa.   Český Krumlovia  tietysti vaivaa sama ongelma, mikä tahtoo olla muissakin Unescon kohteissa, valtava turistimäärä ja kaupungin irtoaminen sen varsinaisesta tarkoituksesta ihmisten asuin- ja työpaikkana. Tästä syystä ehkä kuitenkin pidän hiukan enemmän pienistä vanhoista kaupungeista, jotka eivät ole ihan niin suosittuja turistien keskuudessa. Esimerkiksi pari vuotta sitten kävin Chrudimissa, ja se menee kyllä minun maun mukaan  Český Krumlovin edelle. Matkaa suunnitteleville antaisin suosituksen, että yksi päivä riittää kaupungin katsomiseen oikein hyvin, ellei teillä sattumalta ole kontakteja paikallisiin, jotka osaisivat kuljettaa teitä oikeasti hien...