Prahan keväässä

Tänään liikuskelin Prahan linnan liepeillä ja läheisellä ratikkapysäkillä pysähdyin ihastelemaan sitä, miten nätisti oli jätetty apilaa kasvamaan. Ratikat ikään kuin kulkivat kukkaispellon läpi, vain raiteilta ne oli leikattu pois. Mutta sitten kauhukseni huomasin vihreän hirviön, joka leikkasi myös raiteiden vierustoja. Jokin palanen minussa jäi suremaan katkeilevia apiloita. Hetken mietittyäni ymmärsin surevani oikeastaan sitä, miten kaikki katoaa. Vihreä hirviö on aika, joka niittää pois ihmiset, jotka vielä muistavat jotakin omakohtaisesti. Sachsenhausenin selviytyjiä on  noin 1200:sta jäljellä enää seitsemän. Näitä opiskelijoita siis, joita minä tutkin. He ovat viimeisiä, jotka muistavat toisen maailmansodan aikuisen näkökulmasta, ainakin suurin piirtein aikuisen. Leikkuri kiertää ja mutkittelee, tulee lopulta meistä jokaisen kohdalle, minunkin. Letnán puistossa, metronomia katsellessani tulin siihen tulokseen, että aika tehdä, toimia, puhua ja kuunnella on nyt. Se on

Tänään kävin päiväseltään Pilsenissä junalla. Matka oli muuten varsin miellyttävä, mutta paluumatkalla junassa (reitti kulkee Münchenistä Prahaan) oli liikenteessä valtavasti saksalaisia jalkapallojoukkueensa pelipaidoissa. Meininki oli sen mukainen. Joku luukutti ämyreistänsä ac-dc:tä, ja kun kyllästyi siihen, jatkoi discoversiolla Ievan polkasta. Jostakin oli löytynyt ilmeisesti halvalla 5-litraiset oluttynnyrit mieheen. Oli muuten pitkä puolitoistatuntinen, vaikka istuinkin vaunuosastolla, jossa kyseisiä urheilufaneja ei ollut lainkaan. Mietin ensin, onko Saksa pelaamassa lähitunteina ja kaverit siksi matkalla Prahan kentälle lentämään halvalla Ranskaan. Mutta ei Saksa ilmeisesti ihan just tässä pelaa, joten pojat olivat tulossa ihan vaan meitä tänne Prahaan ilahduttamaan. Voi, miten hauskaa! Jossakin vaiheessa minun oli ihan pakko käydä wc:ssä, ei vain mahtanut mitään. Juuri kun olin astumassa vessaan, eteeni yritti kiilata kaksi Saksan pelipaitaista kaveria. Ilmoitin, et

Kävin tänään Antonin  Dvořák -museossa, joka on melko pieni, mutta sitäkin sympaattisempi käyntikohde. Kyseessä ei ole säveltäjän kotitalo, vaikka hän noilla kulmilla on melkein koko ikänsä asunut, vaan jylhä barokkitalo, joka sopii tunnelmaan oikein hyvin. Musiikki soi taustalla, eikä tänään ainakaan ollut tungosta. Esittelyteksteistä kävi ilmi, että  Dvořák  oli erittäin kiinnostunut uudesta tekniikasta, erityisesti hän piti junalla matkustamisesta. Hän olisi omien sanojensa mukaan valmis antamaan pois kaikki sinfoniansa, jos hän vain olisi saanut keksiä höyrykoneen. Dvořák myös matkusteli ahkerasti, ennen kaikkea junalla ja myös laivalla. Amerikassa hän vietti kolme vuotta, ja tämä aika oli hänen säveltäjänuralleen merkityksellinen. Vaikutteita tuli esimerkiksi alkuperäisasukkaiden  ja mustien musiikista. Oletettavasti uudet vaikutteet tekivät hänestä omaleimaisen, mielestäni varsin raikkaan säveltäjän, jonka musiikissa on ulos- ja eteenpäin katsomisen meininkiä. Kuvassa s

Tsekin vietnamilaisyhteisöistä olen joskus blogissani kertonutkin. Tännehän otettiin Vietnamin sodan aikana aika iso määrä ns. venepakolaisia, ja heidät tunnetaan maassa ehkä parhaiten pitkään auki olevista ruokakaupoistaan. Niissä ruokakaupoissa muuten myydään hyvin monenlaista tavaraa, juuri tänään huomasin, että yhden lähimyymälän erikoisuus on miesten pyjamat. Siis sellaiset oikein pitkäpaitaiset mallit ja väreiltään esim. tummanruskeat. Haeskellessani tomaateille pussia, pieni vietnamilainen rouva alkoi hokea: "Taku, taku!" Riemukseni tajusin, että hän yrittää sanoa  tašku , eli pussi. Oikein hyvä mieli valtasi minut, kun tällä lailla alan saada jotakin selkoa murteellisestakin kielenkäytöstä. Kohta myyjä toikin minulle rullallisen muovipusseja tomaateille ja muille ostoksille. Seuraavaksi suuntasin kulkuni samassa talorivissä sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan, josta saa hyvää halvalla. Paitsi että siellä ei ymmärretä minun tšekkiä eikä englantia. Mutta ei se mit