Prahan keväässä

Enpä olekaan pitkiin aikoihin tainnut muistaa valottaa, miten kieliopinnot sujuvat. Ehkäpä niistä tänään sananen. Olen tullut melko hyväksi toimittamaan asioita parilla kolmella sanalla. Kukkakaupassa olen oikein mestari, paitsi joskus, kun en tiedä kukkien nimiä enkä osaa päättää, minkä värisiä ne ovat. Harmillisesti nekin vähät sanat katoavat, joita osaan, kun tulee kriisitilanne. Tänään kun ostin kukkia, osasin jopa kysyä, onko liike auki. Olivat nimttäin laittamassa kukkapurkkeja sisälle. Vastasivat, että ovat, ja jatkoivat hommiaan. Ajattelin, että ehkä niitä laitetaan kylmältä suojaan, joten jäin odottamaan. Täällä on ilma viilennyt kymmenellä asteella nimittäin. Kun olivat saaneet purkit sisälle, kysyivät, että haluanko jotakin. Aloin siinä sitten osoitella kukkia, koska nyt en enää nähnyt purkeissa olevia nimiä. En tunnista koristekasveja suomeksikaan, saati sitten tšekiksi. Hän sitten töräytti pyytämäni määrän kutakin kukkaa kasaan ja kääräisi paperiin. Ymmärsin sentään, kun...

Eilisellä Kansallisgalleriakäynnillä tuli katsottua myös Jan Kotíkin näyttely, joka on nyt ihan viimeisiä päiviä auki. Näyttely oli varsin laaja ja antoi hyvän kuvan kyseisen taiteilijan tuotannosta. Itse pidän eniten näistä hänen 1940-luvun töistään. Toisaalta on hänen avantgardisminsakin aika kiinnostavaa.

Kävin tänään vilkaisemassa tämän näyttelyn. Kannattaa kyllä käydä, jos kaupungissa olette! http://www.czechtourism.com/e/muchas-slav-epic/ Runsaasti on aikaa, vuoden 2014 loppuun. Näyttelyn parasta antia oli minusta reilun puoli tuntia kestävä dokumentti, jossa käydään läpi kyseisten teosten omistussuhteita. Oli kiehtovaa katsella, kuinka dokumentaristit kävivät läpi erilaisia arkistoja ja niistä löytyviä papereita taulujen omistussuhteita koskien. Ilmeisesti pätevää paperia siitä, että Mucha olisi lahjoittanut taulut Prahan kaupungille ei ole. Maksaja löytyy ja jonkinlaista dokumenttia löytyy siitä, että taulut on luovutettu Prahalle. Joka tapauksessa taulut oli viety sotaa pakoon Moravský Krumolviin, jossa ne ovat saaneet olla näytillä vain kesäisin. Talvisin niitä oli säilytetty linnassa, -2 asteen lämpötilassa... Nyt teokset ovat taas Prahassa, mistä moravskýkrumlovilaiset eivät luonnollisestikaan pidä. Mutta jotenkin ymmärrettävää, että ne otettiin heiltä pois. Uutta l...

Yksi juttu, mihin tässä hommassa ei ikinä totu, on kasvot. Niiden ihmisten kasvot, joiden tietää kärsivän ja kenties kuolevan kuvanottohetken jälkeen. Kuten esimerkiksi tässä kuvassa esiintyvä Jiří Franta . Mitä pahaa hän on tehnyt, että hänen kohtalonsa on kuolla saksalaisessa vankilassa vuonna 1945? Kuvassa hän on aloittamassa lääketieteen opinnot, elämäntyönsä hän teki silmälääkärinä. Sain Frantan vankilakirjeet, 46 kpl, kopioitua tänään Kaarlen yliopiston arkistosta. Pitänee löytää jostakin sopivan energinen hetki niiden lukemiseen, nämä kun eivät yleensä mitään huviretkiä ole nämä vankilakirjeet. Mutta ettei menisi ihan pelkäksi synkistelyksi, Prahahan on hieno kaupunki ja täynnä elämää ja iloa, esittelenpä eilisen hernekeiton, jota sain Café Neustadtista, Karlovo  náměstílla. Vähän hipsterikahvila, mutta ruoka on hyvää. Jopa hernekeitto oli maukasta, samoni itse tehty limonadi, josta ei kuvassa olekaan juuri enää jäljellä.

Kävin tänään vakikampaajallani täällä Prahassa. Hän on korealainen mies, joka on persoona sinänsä. Kampaamokäynnit menevät aina saman kaavan mukaan. Sovin ajan tekstiviestitse, saan vuolaan kiitosviestin siitä, että olen tulossa juuri hänen salonkiinsa ja on ilo nähdä. Tulen sovitusti paikalle, aloitamme ritualistisen erimielisyyden jostakin asiasta. Koskaan ei voi tietää, mistä aiheesta. Tällä kertaa hän oli sitä mieltä, että hiuksissani ei ole mitään vikaa, mutta sepä tässä ongelma onkin, ovat niin hyvässä kunnossa, ettei kampaajaa tarvittaisi. (Aiemmilla kerroilla hän on kauhistellut mm. tapaani käydä uimassa ilman suojaavaa lakkia, se tulee tuhoamaan hiukseni, ja sitä, etten yleensä käytä hoitoainetta, kun hiukset selviävät ihan ilmankin.) No sain hänet taivuteltua siihen, että jos nyt kumminkin leikattaisiin. Ehdottamani malli ei tietenkään koskaan käy sellaisenaan: - Madam, Madam, teidän hiuksenne kierteillä sellaista ei voi leikata. Ei ole mahdollista minun näillä saksill...

Tänään suuntasin kulkuni Prahan ulkopuolelle, yhteen sen aluearkistoista. En voi kuin onnitella itseäni siitä, että kykenin taas ostamaan lipun ja löytämään oikeaan kohteeseen ongelmitta. Jostakin se puhekielikin vaain aina löytyy, kun on pakko. Päivän saalis oli sentään jotakin tietoa, olen ihan tyytyväinen panostuksen ja lopputuloksen väliseen suhteeseen. Välillä kun tulee tehtyä hukkareissuja, mikä harmittaa aivan vietävästi. Tosin se, mitä tietoa tarkkaan ottaen sain, on pikkuisen hämärän peitossa, koska käsiala oli paikoitellen niin hankalasti luettavaa. Otin siis kuvia ja konsultoin jotakuta, joka osaa lukea vanhoja käsialoja paremmin kuin minä. Joka tapauksessa Sokolov-järjestön pöytäkirjojen kautta löytyi taas jotakin uutta, mutta ihan kaikkea en saanut omin avuin luettua. Osa teksteistä sen sijaan aukeni aika mukavasti. Luen vain valitettavan hitaasti, eritoten käsin kirjoitettua materiaalia. Olisi ollut kiinnostavaa jäädä lukemaan koulun johtokunnan pöytäkirjoja si...

Jos ja kun joku Prahaan matkaava eksyy tänne blogiini, niin tässä välissä kehottaisin, että käykääpäs täällä: http://www.dox.cz/en/ On muuten hieno, vanhaan lentokoneenosatehtaan tiloihin tehty näyttelyhuoneisto. Muistuttaa fiilikseltään Kiasmaa, mutta tässä on enemmän tolkkua, sekä rakennuksessa että itse siinä, mitä on seinien sisällä. Joku Havelin kaveri, entinen imigrantti on tämän perustanut, eikä mene noin 8 euroa hukkaan, jos päättää käydä. Nyt on esillä julistetaidetta vuosilta 1914-2014. Tämä näyttely on pystyssä toukokuun puoliväliin saakka. Otin paljon kuvia, osa taitaa jäädä esiteltäväksi toisella kerralla, mutta tässä nyt jotakin vähäsen, mistä saa käsitystä.