Prahan keväässä

Muutama kuva viime päiviltä Prahasta.

No niin, onpa tullut sitten palautetta tekstistä Porvoon mitalla - tai ainakin Prahan. Kauheasti työstettävää, mutta sain luvan jättää kommenttiversiot lepäämään ja jatkamaan käsikirjoitusta eteenpäin.Ohjaaja kertoi myös joistakin ohjattavistaan, että fantasiakirjoittajat ovat monesti haastavia, koska he haluavat tehdä kummallisia känteitä ja varsinainen juoni uhkaa hukkua niihin käänteisiin. Perusteluna on se, että fantasiassa voi tapahtua mitä vaan. Kätevästi unohdetaan, että fantasiamaailman luominen  on oma urakkansa ja kaikkien tapahtumien pitäisi olla loogisia siinä omassa maailmassaan. Sen verran vielä omasta palautteestani, jota täytyy toki kovasti tässä vielä sulatella, että erityisesti arvostan sitä, että tekstiin oli merkattu ne kohdat, joissa on riski, että lukija pysähtyy, jää ihmettelemään ja luovuttaa. Tällä pienellä kikalla voisi moniakin kirjoittajia auttaa, ei vaatisi hovilukijalta paljonkaan vaivaa. Kirjoitaja itsehän  joutuu ratkaisemaan, miten kyseisiä kohtia muo

Tänään saimme kunnian tavata keihäslegenda Dana Zatopkován , hän otti meidät vastaan kotonaan ja piti vieraanaan. Rva Zatopková häikäisee maanläheisyydellään ja tavallisuudellaan, lumoaa kiinnostavilla kertomuksillaan ja kokemuksillaan urheilumaailmasta. Mietin, kuinka moni nykyurheilija ottaisi vastaan kotonaan pahaisen tutkijan ja kirjoittajan. Kuinka moni nykyurheilija tulee olemaan 90-vuotiaana niin hyvässä kunnossa kuin Dana Zatopková? Emil Zatopek Helsingin olympialaisten maratonilla  Myös toista legendaa, Lieko Zachovalováa kävin tapaamassa. Juttu jäi niin jännnittävään kohtaan hänen miehensä Marcelin kanssa, että pitää palata kuuntelemaan tarina loppuun. On suuri etuoikeus kuulla historian suurista tapahtumista suoraan aikalaistodistajilta.

Aloittelimme aamun käymällä Václav Havelin haudalla. Vasta tällä toisella kerralla tajusin, että hänen hautakivessään ei lue mitään titteliä tai virkanimikettä, ei edes "kirjailija". Asiaa selviteltyäni kuulin, että tämä oli hänen tahtonsa. Sikäli huvittavaa, että viereisissä kivissä on parhaimmillaan valehtelematta 4-5 riviä titteleitä. On leipuria, liikemiestä, sen ja sen firman perustajaa, kaupunginvaltuutettuja ja ties mitä viskaaleja, en minä heitä kaikkia tšekiksi edes tiedä. Mutta sielläpä se Havel lepäilee, pyhän Václavin kappelin muurin suojassa, perhehaudassa. Kyllä häntä käydään käydään katsomassa ja muistamassa, ilman titteleitäkin. Minusta on muuten tullut kohtalaisen hyvä kukkien ostaja tšekiksi, vaikka itse sanonkin. Tässä vielä tunnelmakuva Vinohradin hautausmaalta muuten, aika rohkeat värit patsaassa, sanoisin.