Prahan keväässä

Ihan vain lyhyt kommentti. Kävin vielä kerran Kaarlen yliopiston arkistossa, palvelu oli taas erinomaisen hyvää ja ystävällistä. Se olikin sitten viimeinen arkistokeikka tällä reissulla. Vähän tiukille meni, kun olin sopinut lounaan kahdeksitoista ja materiaalia olikin enemmän kuin arvasin. Se tässä aina on ongelma, että miten arvioida ajankäyttö. Koskaan ei tiedä, onko tarpeellista ja kopioitavaa materiaalia paljon vai vähän. Tällä viikolla olen kyllä löytänyt todella paljon, enemmän kuin odotin. Tässä taas kuva Kaarlen yliopiston todistuskirjasta. Tällaisiin kansiin on nidottu jokaisen vuoden suoritukset kunkin opiskelijan kohdalta, aakkosjärjestykseen. Tältä taas näyttää yksi kirjan sivu. On mielenkiintoista, että lääketieteen opettajilla on ollut hyvä käsiala ja sivut ovat muutenkin siistejä. Sen sijaan näissä filosofisen tiedekunnan opintokirjoissa on kamalia sotkuja, yliviivauksia, repeämiä ja käsiala on melko lennokasta. Minä kun luulin, että lääkäreillä on se kaikista huo...

Tänään päätin lähteä katsomaan Strahovin luostaria ja sen kirjastoa. Ratikka numero 22 muuten vie sinne hyvin kätevästi. Luostarilla on monenlaisia rakenuksia, mm. taidegaleria, mutta minua kiinnosti nyt eritoten se kirjasto. Tyypillisellä tuurillani tulin paikalle juuri ruokatunnin alettua. Mutta ei hätää; Strahovista löytyy pari  ravintolaa ja jopa oma panimo oluttupineen. Päätin mennä syömään minäkin, ja sain sitten viimeion eteeni häränhäntäkeittoa (gulassia) leivässä tarjoiltuna. Hyvää oli ja lämmitti sisuskalut. Kirjaston sisäänpääsymaksu on 80 korunaa (= n. 3 euroa), jos haluat kuvata, luvasta joutuu maksamaan 50 korunaa (= n. 2 euroa) lisää. Maksoin kuvausluvan ja lähdin kiertämään kirjastoa. Kuinka ollakaan, yhtä huonetta kuvatessani joku saksalainen nainen innostui myös ottamaan kuvaa. Samassa paikalle tulee vartijamummo, joka estää naista kuvaamasta, sillä tällä ei ole lupaa maksettuna. Nainen toteaa, että ei sitten ota kuvaa, kun kerran kaikesta joutuu pulittamaa...

Tämmöisen arsenaalin kanssa saa lähteä aina kansallisarkiston lukusaliin. Reissu oli tänään kannattava. Eteen putkahti valtavasti uutta ja kiinnostavaa materiaalia. Kiitos siitä kuuluu osittain myös arkiston henkilökunnalle, jotka olivat hakeneet minulle valmiiksi ja valikoineet tarvittavat asiakirjat. Olen nyt kopioinut itselleni suurin piirtein kaikki 17.11.1939 tapahtumia koskevat Böömin ja Määrin protektoraatin paperit. Jos ei natsi-Saksa muuta saanut aikaan, niin ainakin se tuotti runsaasti paperia Euroopan arkistoihin pölyä keräämään. Sain aivastella niitä pölyjä vielä rakennuksesta poistumisen jälkeenkin. Vaikka tässä nyt ollaan keskellä aihetta nimeltä Kolmas valtakunta, haluan silti ennen kaikkea ilmaista kiitokseni kaikille niille paikallishistorioitsijoille, jotka eri puolilla maailmaa jaksavat innostua erilaisten kroniikoiden ja historiikkien kirjoitamisesta. Jos ei teidän kaltaisianne ihmisiä olisi, en olisi minäkään löytänyt hakemiani tietoja yhdestä 17.11.1939...

Olin tänään Totaalitaaristen hallintojen tutkimuskeskuksessa lukemassa salaisen poliisin kuulustelupöytäkirjoja. Sain ne rompulle poltettuna mukaan, joten eipä aikaa periaatteessa tuhlaantunut. Paitsi että kyllä osasi yhden rompun polttaminen viedä aikaa. Odottelin sitä yli puoli tuntia! Itse asiassa aamu-uinti -3 asteisessa ilmassa, toki lämmitetyssä vedessä, teki minut niin uneliaaksi, että taisin vähän torkkua sitä romppua odotellessa - hiljaisessa lukusalissa suhteellisen mukavassa tuolissa istuminen teki sellaista. Sain tuon tutkimuskeskuksen molemmat toimipaikat käytyä saman päivän aikana, joten nyt ei ole kiirekään. Saan luettua ja kopioitua kaiken tarvittavan tällä viikolla. Kun olin lähdössä, pukukaapille tuli minua jututtamaan keski-ikäinen mies, joka ei osannut mitään muuta kieltä kuin tšekkiä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan hän halusi jutella kanssani. Yritin vaikka millä keinolla selittää, että oma tšekintaitoni on aivan surkea, mutta ei se mitään auttan...

Arkistiohin täytyy mennä aina valmistautuneena taisteluun. Monesti töitä saa tehdä kielitaidottomien virkailijoiden, hankalien aukioloaikojen ja sieltä mistä aita on matalin -mentaliteetin kanssa. Kaarlen yliopiston arkisto on virkistävä poikkeus Se on auki joka päivä, klo 8 alkaen. Siellä osataan kieliä, tai saksaa ainakin sen verran, että asiat selviävät. Arkiston johtaja, tohtori Durčanský on äärimmäisen ystävällinen ja avulias. Hän auttaa ihan pyytämättä, antaa neuvoja, mistä voisi vielä hakea tietoa ja keneltä kysyä. Hän puhuu englantia. Niin, ja hän kutsui minut juomaan teetä työhuoneeseensa. Tällaiset ihmiset antavat toivoa siitä, että tutkimus tulee joskus valmiiksikin. Tässä vähän tunnelmakuvaa. Tänään etsin tietoa Sachsenhauseniin tuomitusta lääketieteen opiskelijasta, yhdestä niistä 1500 opiskelijasta, jotka tässä maassa tuomittiin leireille. Syynä oli natsihallinnon vastaisiin mielenosoituksiin osallistuminen niinikään lääketiedettä opiskelleen Jan Opletalin hautajaiste...

Sunnuntaiaamun hyviä ideoita oli lähteä aamu-uinnille. Vaikka vatsa oli täynnä hotellin aamupalaa, ei se menoa haitannut, ja kylläpä se ruoka siina suli, kun huomasin ratikasta 18 ratikkaan 17 vaihtaessani että jaha, numeron 17 reitti onkin poikki. No, ei ollut liian täysi olo, kun oli taapertanut Vltavan rantaa niin pitkälle, että pääsin lopulta sen numeron 17 reitille. Kävin tänään amerikkalaisen ystäväni T:n kanssa katsomassa Bilekin villaa. František Bílek oli tšekkiläisen art nouveau -tyylin edustaja, kuvanveistäjä ja arkkitehti. Päädyin vierailemaan villassa, koska yksi henkilö, joka liittyy tutkimukseeni, oli saanut syvästi vaikutteita Bilekin töistä. Kuvat eivät välttämättä ihan täysin tee oikeutta Bilekin töille. Mitään tämän kaltaista art nouveau -taidetta en ole ennen nähnyt. Hänen tyylinsä on jotenkin pehmeälinjaisempaa kuin perinteisessä art nouveaussa on tapana. Töistä välittyy myös syvä uskonnollisuus, joskaan ei julistava sellainen, vaan tapa katsoa maailma...

Tšekin kielellä matkustaa on cestovat . Ei ole vaikea muistaa tuota sanaa, sellaista sestomista on matkalle lähtö. Internet-check-in ei ottanut toimiakseen, koska minulta puuttui lennon koodi. Sain sen Finnairin palvelunumerosta, josta kerrottiin, että kyseessä on Finnairin ja Czech Airlinesin yhteislento. Ymmärrän, mutta miksi ei Check-in (Czech-in) onnistu Czech  Airlinesinkaan sivulta? No katsos, kun Czech Airlines on myynyt vuoron taas eteenpäin johonkin Koreaan. En tiedä, Pohjois- vai Etelä-Koreaan, mutta koodin sain, ja czech-in sitten viimein onnistui. Ei minua haittaa se, että joudun itse palvelemaan itseäni, mutta saisi siinä printtilipussa olla sentään kaikki tarvittava tieto, jotta itsepalvelu onnistuu. Lomakauden takia kehotettiin tulemaan kentälle hyvissäajoin, koska on ruuhkaa. No, tottelin kehotusta, joskaan ei mitään ihmeempää ruuhkaa ollut. Ehkä muutkin olivat totelleet. Joskaan aikaisin tulemisesta ei ollut hyötyä, koska Czech Airlines aloitti matkatavaroid...