Olin suunnitellut kirjoittavani vähän jotakin jouluista ja jättäväni blogin sitten joululomalle, mutta viesti Václav Havelin kuolemasta pysäytti ne aikeet. En tosin tiedä, mitä pitäisi kirjoittaa. EU-ajan Tšekin tasavallan asukkaat olivat suurin piirtein 50-50 Havelin puolesta ja vastaan. Jo samettivallankumouksen jälkimainingeissa hän kohtasi kritiikkiä mm. mätien kananmunien muodossa kohdatessaan pikkukaupunkien asukkaita, joilta ammustehtaiden sulkeminen vei ainoat työmahdollisuudet. Minulle Havel kuitenkin oli tinkimätön ja rohkea taistelija, jonka mottona oli: totuus voittakoon. Paljon puhuu esimerkiksi se, että hänelle myönnettiin matkustuslupia länteen siinä toivossa, että hän jäisi sinne. Havel kuitenkin aina palasi. Edes useat vangitsemiset eivät murtaneet uskollisuutta kotimaalle. Itse en ole ihan varma, pystyisinkö samanlaiseen isänmaanrakkauteen jatkuvan painostuksen ja piinan alla. Olen iloinen siitä, että Havelin sitkeys palkittiin. On nykyajassakin is...
