Prahan keväässä

Uskotaan, että salama ei iske kahdesti samaan paikkaan. Tänään tuli todistettua, ettei se iskekään, se iskee kolmesti. Olimme kaupungilla ja meidät yllätti raju ukkosmyrsky. Olimme kävelemässä kauppakadulla ja salama iski ihan kohdalle. Vannon, että tunsin sen salaman jotenkin, koska vielä pitkään ihoani kuumotti. Otimme taksin ja kohta salama iski uudestaan kohdalle, sitten se tapahtui vielä kolmannenkin kerran, mutta autossa se ei tuntunut miltään. Ukkoset tulevat helposti tällaisiin laaksoihin eivätkä tahdo millään lähteä pois. Päädyimme taksilla kaupungin uimahallille, joka on aivan uusi. Hämmästyksekseni siellä oli sama pukuhuone miehille ja naisille. Tila oli iso ja siellä oli paljon lukittavia lokeroita, mutta ei erikseen miesten ja naisten puolta. Kai tämä on niitä kulttuurieroja taas. Mietin, miten täällä oikein vaihdetaan vaatteita, mutta en tietenkään voinut ruveta muita katselemaan, koska olisin pian itse leimautunut "poikkeavaksi". Menin vessaan laittamaan uim

Olen saapunut Graziin, Arnold Schwarzeneggerin kotimaisemiin. Grazilaiset ovat tästä kuuluisuudestaan erityisen ylpeitä. Matka meni mukavasti, juna vei minut vuoristomaiseman ja tunnelien läpi. Oli lehmiä vuorenrinteillä sekä hedelmä- ja viinitarhoja. Tuli vähän mieleen klassikkomusikaali, The Sound of Music , kun näitä maisemia katseli. Tosin amerikkalaiset kuulemma luulevat, että koko Itävalta on The Sound of Musicia ja Edelweiss on maan kansallislaulu. Sitten ihmetys on suuri, kun ei täällä laulu kaiu ja alppitorvet koko ajan soi. Edelweisskin on sävelletty ja sanoitettu ihan vain musikaalia varten, vaikka se kaunis laulu onkin. http://www.youtube.com/watch?v=vQe3W3eYPvk Grazia halkoo voimakkaasti virtaava joki. Tässä muutama kuva sen varrelta. 

On ollut todella kuuma päivä, melkein syöminenkin helteessä unohtui. Kävin bookcrossaaja M:n kanssa kävelemässä Wienerwaldissa ja Euroopan parhaaksi sanotussa jäätelöbaarissa. En sitten tiedä, millä perusteella joku paikka voisi olla Euroopan paras, mutta jäätelö oli kuitenkin hyvää. Keskustelimme siitä, kuinka Itävallassa yhä enemmän ja enemmän putkahtaa esiin todisteita siitä, ettei tämä maa ollut varsinaisesti sodan uhri, vaan ihmiset suorastaan halusivat liittyä Saksan valtakuntaan vapaaehtoisesti.Ehkä siinä kaiveli menetetty valta-asemakin, kun Itävalta-Unkari hajosi ensimmäisessä maailmansodassa. Valtioiden rajat muuttuvat, mutta Habsburgit ne kuulemma yhä vain yrittävät hämmentää asioita; täällä on joku sen suvun edustaja kristillisdemokraattisen puolueen kansanedustajana. Ymmärsin, että arvoiltaan ultrakonservatiivi. Tässä kuva Manner-tehtaan edustalta. Tekevät keksejä ja makeisia, mm. Mozart-kuulia. Tehdas on ihan hotellini lähellä, joten poikkesin myymälässä. Tässä taa

Välillä tuntuu, etteivät Euroopan kuningashuoneet muuta tehneetkään kuin rakentelivat linnoja. Schönbrunn, jonne pääsee mukavasti metrolla, on yksi Habsburgien aikaansaannoksista. Linna kuuluu valtiolle, joka ei tue sen ylläpitoa sentilläkään, siksi liput ovat melko kalliita, 9-19 euroa riippuen siitä, miten laajalti haluaa nähdä. Osallistuin 1,5-tuntiselle opastetulle kierrokselle ja opin mm. sen, että keisarinna Sissi oli hysteerinen painontarkkailja, hän punnitsi itsensä 3 kertaa päivässä. Hänen pitkät hiuksensa painoivat kolme kiloa ja ne kammattiin siten, että ne levitettiin lakanan päälle. Operaatio kesti tunti tolkulla, ja siinä ajassa Sissi ehti opiskella mm. runoutta ja vieraita kieliä. Sissi halusi säilyä ihmisten mielissä ikuisesti kauniina, niinpä häntä ei saanut vanhana enää valokuvata tai maalata. Sissin makuuhuoneessa oli todella kauniit siniset tapetit. Pian opas kertoikin, että ne ovat hänen itsensä valitsemat. Hänellä oli myös sellainen tapa, ettei mitään heitett

Yksi James Bond -elokuva alkaa kohtauksella, jossa lasketellaan alppimaisemissa Wienistä Tšekkoslovakan puolelle. En kuolemaksenikaan muista enää elokuvan nimeä, mutta kylmän sodan aikana se on joka tapauksessa tehty.  Täällä tosielämän puolella Wienin ja Bratislavan välinen maisema on tasaisempaa kuin Suomessa konsanaan. Eikä tarvitsisi edes salavihkaa lasketella, sillä itseltäni jäi täysin huomaamatta, milloin tultiin Itävallan puolelle. Kaikki asemat Bratislavan jälkeen kun olivat saksankielisiä, mutta mitään rajaa ei ollut näkyvissä. Toisin oli siihen aikaan, kun James Bondeissakin riitti se, että vähän pelottelee kommunisteilla. Näitä slaavien epäloogisuuksia lienee myös se, että Bratislavan päärautatieasemalla oli lähtevien junien taulukossa Wienin-juna, mutta eipä ollut laituria merkattu. Aikani asemalla pyörittyäni ja eri luukulta toiselle pompittuani satuin yksiin kahden suomalaisen jääkiekkoturistin kanssa. Osasin sen verran heitä neuvoa, että tiesin, mistä Budapestin-juna

5.39 lähtee juna Prahasta. Sen määränpää on Belgrad, mutta niin kauas en mene, vaan jään jo noin viiden tunnin päätä Bratislavassa pois. Hieman haikeus kyllä iski, olisi niin mukava matkustaa Prahasta Bratislavan, Wienin ja Budapestin kautta Belgradiin, mutta ehkä joku toinen kerta. Juna on hyvin perusmallinen, ei mitään hienouksia, mutta siinä on kunnon jalkatilat, mikä on minusta tärkeintä. Lipun voi ostaa menopaluuna niin, että kuukauden aikana saa pysähdellä niin paljon kuin haluaa. Tällaista pitää junamatkustelun minusta ollakin: edullista ja spontaania, ei turhia hienouksia, ellei niitä halua. Bratislavaan tutustuminen alkoi aika paniikinomaisissa merkeissä, kun ratikkapysäkillä huomaan, että minulla ei olekaan junalippua enää mukana. Lippu kattaa siis kaupungit Bratislava, Wien ja Graz sekä matkan takaisin Prahaan. Etsin ja etsin, mistään ei löydy. Lähden kävelemään samaa reittiä takaisin, katson ratikkalippukioskin tiskin, mutta ei junalippuani löydy sieltä. Ei löydy kadulta.

Vanhankaupungin aukio on nähnyt ja kokenut monenlaista. Usein olen siitä blogissani kirjoittanut, niin myös tänään. Tälle aukiolle tšekit päätyvät aina juhlimaan, niin myös tänään. Aukiolle oli pystytetty iso skriini, jolta jääkiekkoa sai seurata. Tässäkin ottelussa oli historia ja nykyisyys havainnollisesti läsnä. Tšekkifanit päästettiin ihan skriinille, venäläiset tunnelmoivat vähän kauempana.Vasta tänään tuolla jääkiekkokansan keskellä seisoessani tajusin, miten paljon venäläisiä täällä asuu. En voinut olla kokematta taas kaikuja historiasta, kun näitä kahta faniryhmää erotti mellakkapoliisien ketju. Tunnelma oli poliisien näkyvästä läsnäolosta huolimatta iloinen ja rento, ei lainkaan aggressiivinen. Poliisien kuulin naureskelevan keskenään: "Ryssät ne huutaa saibua." Kai se realismia on, etteivät välit ole pohjimmiltaan erityisen lämpimät. Osasyy siihen, miksi poliiseja on paljon, on se, että ainutlaatuista toriympäristöä halutaan varjella. Jos mellakka syntyy, jääv