Prahan keväässä

Hyvin harvoin ajattelen kenestäkään ihmisestä, että tuohon tyyppiin ei kannata aikaansa tuhlata. Joskus kuitenkin niin käy niin, ja tämä on niitä päiviä, jolloin niin on päässyt käymään. Kävin uudestaan ilmaisella kävelykierroksella, kun oli A käymässä, niin tuli nän vaivattomasti esiteltyä kaupungin päänähtävyydet. Tässä vielä muistin virkistämiseksi linkki, josta saa noista kierroksista tietoa. http://www.newpraguetours.com/ Mutta palatakseni niihin ihmisiin, joihin ei kannattaisi aikaansa tuhlata, tuolla kierroksella oli amerikkalainen pariskunta, jonka poika asuu Tanskassa, ovat käyneet useampaan otteeseen poikaa tapaamassa ja samalla matkustaneet Euroopassa muutenkin. Kyselivät minulta suomalaisesta koulujärjestelmästä ja vastasin parhaan kykyni mukaan. Kohta mies kysyi: "Niin, teilläkö on siellä Suomessa brittien koulujärjestelmä eikä ollenkaan kansankielistä opetusta." Jälkikäteen ajateltuna ehkä tämä väärinkäsitys tuli siitä, kun sanoin, että olen oppinut englanti

 Runotorstain aihe on suklaa http://runoruno.vuodatus.net/ Kauppakeskuksessa minulla  pakkomaistatetaan pääsiäiskonvehti. Saan pitkän selostuksen  sen ominaisuuksista - vielä kun ymmärtäisinkin. # # # Eilen sain kansallisarkistosta sähköpostia saksaksi. En ymmärtänyt siitä suoraan sanottuna oikein yhtään mitään, vaikka olen saksaa muka yliopistossakin lukenut. Eikä ymmärtänyt mieskään, jolla on ollut saksa pääaineena yliopistossa. Jotakin siinä kuitenkin oli Nürnbergin asiakirjoista, joita olin yrittänyt tilata. Eipä auttanut muuta kuin mennä paikan päälle tiedustelemaan. Kävi ilmi, että nuo oikeudenkäynnin paperit olivat saapuneet Prahaan 1950-luvulla ja 1960-luvulla ne sitten luetteloitiin tarkemmin. Niinpä se luettelo, josta olin tilannut, olikin vanhentunut ja minun pitäisi tehdä haku uudestaan siitä uudemmasta ja tarkemmasta luettelosta. No eipä siinä muuten mitään, mutta asiakirjojen numerointi oli erittäin sekava. Niitä oli luetteloitu kahdella eri tavalla; päivämäärän

Eilen jo sivusinkin tätä feminiinistä sukunimen -ová-päätettä. Tsekeillä on kummallinen vimma laittaa tuo pääte silloinkin, kun kyseessä on ulkomaalaiset nimet. Täällä on jopa sellainen laki, että jos tsekkinainen menee naimisiin Tsekin tasavallassa, on -ová-pääte pakollinen, vaikka menisi ulkomaalaisen kanssa naimisiin ja muuttaisi saman tien ulkomaille. Tai vaikka asuisi siellä jo, mutta haluaisi solmia avioliiton kotimaassaan. Suomalaista tällainen tietysti ihmetyttää, meillähän saa vaikka itse keksiä itselleen sukunimen, kunhan se on hyvien tapojen rajoissa. Jotenkin vielä ymmärrän oman tradition vaalimisen omien kansalaisten kesken, mutta kun heillä on vimma peukaloida niitäkin nimiä, joihin se pääte ei muuten kuulu. Minunkin sukunimeen sitä joskus tungetaan, enkä jaksa siitä valittaa, vaikka se toki ärsyttää. On ihan mukavaa, että muumisarjakuvia käännetään englanniksi, mutta ei ole Tove Janssonkaan säästynyt nimenpeukaloinnilta. No, miksipä olisi, kun vaikkapa venäläinen n

Luulin, että tämä on toiseksiviimeinen päiväni sota-arkiston kuvakokoelmissa. Ehdin olla siitä jo helpottunut, ettei tarvitse enää mennä kolkkoon ja huonokuntoiseen taloon. Ylläoleva on muuten viimeinkin kuva arkiston käytävällä olevista tulvan tuhoamista materiaaleista. Ehkä niistä vielä lukukelpoisia tulee, toivotaan ainakin. Ehdin tavallaan olla jo vähän haikeissakin tunnelmissa, enää vain yhden kerran raskaastiaseistettu vartija huutaisi kopista minut nähdessään "Miss Finland, Miss Finland". Ei sellaista joka päivä tapahdukaan. Enää ei käytäisi kuin korkeintaan yhden kerran keskustelu siitä, miten jonkun keskimmäinen nimi voi olla Kaarina. Yksi vartijoista on nimittäin sitä mieltä, että hän ei suostu kirjoittamaan sitä kahdella a:lla. Ja kyllähän nyt naisen nimi on -ová-päätteinen, ei hän suostu muulla lailla sukunimeäni kirjoittamaan kuin tuolla päätteellä. Haikeuteni oli kuitenkin täysin turhaa. Kun kerroin arkistonhoitajalle, että tulen vielä yhden kerran katsomaa

Joskus t ämän maan epäloogisuus vain mykistää. Päätin käydä kokeilemassa tuota viereisen talon ravintolaa, jonne ei ole tullut aikaisemmin mentyä, ehkä se vain on liian lähellä. Katsoin listaa oven vieressä, totesin hinnat kohtuullisiksi. Nälkä oli ja pyykit pyörivät pesutuvalla, lisäksi vähän kiire konserttiin, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Sain ilmaistua itseni kutakuinkin, että haluaisin syödä. Minulle annettiin englannkielinen lista, minkä voisi kuvitella olevan äkkiseltään ystävällinen ele, mutta siinä ei ollutkaan kaikkia ruokia.  Oli vain ruuat sen tsekkilistan kalleimmasta päästä ja sitten tämä paikallinen erikoisuus, paistettu juusto. En yksinkertaisesti jaksanut ruveta selvittelemään, että miksi ei kaikkia ruokia ole englanninkielisellä listalla. Otin sitten vain sen paistetun juuston, joka oli tällä kertaa täytetty kinkulla. Ei se nyt mitään suurinta herkkua ole, mutta kai täällä pitää syödä maan tavalla. Sai siinä sentään hyvät keitetyt perunat mukana ja vähän kasviks

Kun nyt on Suomessa vaalipäiväkin, niin voisin muutaman sanan mainita täkäläisestä politiikasta. Tsekin presidenttihän on tällä hetkellä Václav Klaus , joka paikallisten käsityksen mukaan on enemmän tai vähemmän päästänsä sekaisin. Hän on esimerkiksi vähätellyt samettivallankumouksen merkitystä ja siinä samassa vanhaa kilpailijaansa, Václav Havelia . Havel on melko vaatimaton luonne, mutta jopa hänellä on välillä kuppi kaatunut yli Klausin järjettömyyksiä kuunnellessa.Toki Klaus on myös ilmastonmuutosskeptikko, sehän on tietyissä piireissä kovasti muotia. Ja kun parlamentissa on pohdittu tupakkalakia, on Klaus ollut samaan aikaan käymässä tupakkatehtaan avajaisissa. Tämä on paikallisten mukaan hänelle tyypillistä käytöstä. Uskollinen lukijani Pipsa ilahdutti minua jo kommenttilaatikossaan tällä videolla, mutta laitetaan nyt vaalien kunniaksi se tänne vielä kerran näkösälle. Näin toimitaan siis täällä Tsekissä. http://www.youtube.com/watch?v=lFPH8rNEQd4 Tänään olen ajatellut sitä, k

Kirjoituskilpailuuni lähettämääni novellia on toivottu luettavaksi, joten tässä se tulee. Tehtävänanto oli, että tekstin pitää alkaa tuolla lauseella, joka on Elizabeth Bishopin runosta One Art . Muuten käsittelytapaa ei ollut rajattu. A Present to Field Marshal Mannerheim “The art of losing isn’t hard to master,” I thought when my mother gave me a brown package which I was supposed to take to Field Marshal Mannerheim.  Mannerheim is her great hero and she wanted to give him a present but she refused to take it to his palace herself because she was convinced Mannerheim would only speak Swedish. I did my best to make her believe that Mannerheim masters other languages as well, but it was all in vain. So off I went, not fully understanding why I had to do this. Why didn’t I, for once, say no.  It would only do good to my mother to practice her Swedish, should Mannerheim speak it. The night was darkening and I walked on an empty street carrying the brown package.  Mannerheim’s castle