Prahan keväässä

Tällaisia kuvia on monien liikkeiden ja kaikkien pankkien ovissa. jostakin syystä minua aina huvittaa, kun saman kieltotauluun laitetaan niin juomat ja ruuat kuin aseet ja räjähteetkin. Kaipa ne poliisit sitten hälyttää paikalle, jos ei noita kylttejä tottele, mahdollisesti suorastaan pilsneripoliisit. Täällä nimittäin säädettiin jokin vuosi sitten sellainen laki, että poliiseilla täytyy olla vähintään alempi korkekoulututkinto joko talous- tai oikeustieteestä, jos mielivät jatkaa virassaan, olettaisin, että tutkinto vaadittiin toimistotehtävissä olevilta, ei kadulla partioivilta poliiseilta. Tämä koski vanhojakin poliiseja. Älkää kysykö, mikä pointti tuolla lailla oli, kun tehtävät pysyivät kuitenkin samana kuin ennenkin. Lainmuutosta seurasi sitten skandaali, kun kävi ilmi, että Plzeňin yksityinen yliopisto oli myynyt tutkintoja epätoivoisille poliiseille. Tuosta kaupungista tulee pilsneri alkujaan, joten kai ne sitten ovat pilsneripoliiseja, jos on sieltä ostettu tutkintokin. N...

Runotorstain aiheena on tänään "hälläväliä". http://runoruno.vuodatus.net/ Kirkonpenkissä istui niin pappi kuin tuomarikin. Kaksikko alkukevään illassa hytisi ja messu kesti vain. Pappi penkissä istui, sillä piispa tänään saarnasi. Ja liturgiksi oli otettu joku harjoittelija. joka tsekkiä ääntää kuin puolaa. Mutta ei se ketään haitannut, niinhän puhui myös paavi-vainaa. Ovi kirkon oli sittenkin raollaan, vaikka normalisti kaksi tarvitaan salpoja nostamaan. Pappi istui penkissä, ei etupenkissä kuten P. Mustapää, mutta hytisten kera tuomarin. Hän tunsi tuomarin terävän sormen  pian hihassa, ja kuiskauksen kuuli: "Nyt koira on kirkossa". Totta tosiaan, oven vieressä koira seurasi messua Se hytissyt ei, kuten kaikki muut, vaan rauhssa kuunteli. Tuomari pyysi pappia, josko tämä kiiruhtaa vois ja  häirikköraukan pian hätistää pois. Vaan pappi vastas jankutukseen: "Niin, kirkossa koira on." Ja yhtyi  uskontunnustukseen, jotain mutisi tuomarikin. Pian...

Tuuli vihmoi kylmää vettä suoraan päin naamaa, kun vein tietokoneen huollettavaksi. Korjausliikken poika oli vähän yllättynyt, kun marssin sisään. Kysyi, että saitkos jostakin koneen lainaan, kun tulit sittenkin takaisin. Siinä sitten päiviteltiin Samsungin huollon hitautta. Alakerran naapurini, Vietnamin-veteraani  taas katsoi aiheelliseksi painottaa, että minun on syytä varmistaa, ettei se kone lähde liikkeestä ennen kuin se oikeasti toimii. Ei taida hänellä olla kovinkaan suurta luottamusta suomalaisnaiseen ja siihen kiukkuun, joka minusta kyllä löytyy, jos se vekotin ei toimi reilun viikon odottelemisen jälkeen. Kävin vähän siistimässä itseäni kosmetologilla sitä perjantaista lukutilaisuutta varten, jos joku vaikka kuvia ottaa, niin ei tarvitse ihan niin paljon hävetä. Kauhulla mietin, mitä siitäkin tulee, omaa tekstiä ei jostain syystä ole mukava lukea ääneen. Ainoa lohtu on, ettei siellä ole ketään tuttuja paikalla, se siitä nyt vielä puuttuisi! Kosmetologi oli venäläine...

Tunnen suurta kiitollisuutta avuliaita ihmisiä kohtaan. Olen saanut kannettavan lainaan, jotta saan omani korjattavaksi. En jaksa enää olla ärtynyt siitä, että uusi kone alkoi heti reistailla, vaan teen kaikkeni, että se saataisiin taas kuntoon.  Lisäksi tapasin kansallisarkistossa tänään historioitsijan, joka tutkii kommunismin vaikutusta tieteeseen. Hän neuvoi minut taas uusien, jännittävien lähteiden äärelle, kohti Nürnbergin oikeudenkäynnin asiapapereita. Pitää vain suostua joskus autettavaksi, muuta tietä ei ole. Viime yönä sain kuulla, että olen voittanut yliopistoni novellikilpailun. Perjantaina menen lukemaan novellini palkintojenjakotilaisuuteen. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, täytynee harjoitella hieman ennen kuin astun lavalle. Voittoni kunniaksi kerron jotakin hauskaa Prahan kaduilta. Vaikkapa tällainen tarina, jonka kuulin eilen: Joku oli teettänyt remonttia, mutta työmies oli varastanut työkaluja. Ilmoitus poliisille, mutta poliisi sanoi, että älä huoli, hänet on...

Heräsin aamulla jo seitsemältä pesemään pyykkiä, koska arvelin, että tietokoneen huoltoonviemisessä vierähtää aikaa. Oikeassa olin, jo ratikkamatka paikan päälle oli pitkä, mutta toisaalta se taittui kätevästi ja ilman vaihtoja. Niinkään kätevää ei ollut Samsungin huollattaminen. Osien tilaaminen kestää neljä päivää, sen selvittäminen, onko takuu täällä voimassa kestää pari päivää ja tähän vielä päälle sen vian hakeminen, joka voi viedä aikaa. Viikko vähintään, luultavasti yli. En suostunut jättämään konetta heti huoltoon, vaan halusin miettiä asiaa. En voi tehdä mitään ilman kannettavaa, kaikki tyssää sen puuttumiseen. Olin suoraan sanottuna aika raivostuneissa tunnelmissa, ja kuin kirsikkana kakun päällä Suomen Samsungista lohdutellaan, että onhan se nyt positiivista, että ylipäänsä huolletaan, ai että viikossa siellä lupasivat, meillä täällä Vantaalla kestää kaksi. Sanottakoon se tuon prahalaisen huoltoliikkeen pojan kunniaksi, että hän yritti soittaa ja nopeuttaa prosessia, kun o...

Vähän lupailin, että tuo kovanonnen kylä olisi nyt loppuunkäsitelty tässä blogissa, mutta eipä mene elämä aina suunnitellusti. Tänään tein muutaman kaverin kanssa retken sinne. Kaikki eivät halunneet museoon, enkä halunnut suostutella, koska kaikki eivät koe asioita samalla tavalla. Pitää siis tehdä vielä ennen kotiinlähtöä uusi retki sinne, jotta näkee museonkin. Lupaan kuitenkin pitää tästä aiheesta tämän jälkeen taukoa. Vaikka sattuisittekin olemaan heikkohermoisempia turisteja, voin silti suositella tätä kohdetta, jos historia kiinnostaa. Paikka ei ole mitenkään ahdistava, vaan kylän alueesta on tehty suuri viheriö, jolla voi kävellä mukavasti, varsinkin hyvällä ilmalla, ja oppia historiasta. Jäljelläolevat rauniot on merkattu kyltein, paikka on kaunis ja ehkä surullinen, mutta tunnelma on kuitenkin leppoisa. Oikeastaan mistään ei tule erityisesti tunnetta, että täällä olisi jokin hirmutyö tapahtunut. Tässä näkyy osa Lidicen lapsille omistetusta muistomerkistä. Heistä seitsem...