Prahan keväässä

Jos yleensä se on niin, että slovakit haluavat kilpailla tšekkien kanssa, niin joskus voi olla toisinkin päin. 1950-luvulla oli nimittäin sellainen tilanne, että Bratislavassa oli Euroopan suurin Stalin-patsas, mutta prahalaiset päättivät, että he eivät saa tässä jäädä toiseksi. Niinpä Prahaan pystytettiin maailman suurin Stalin-patsas. Tässä siiitä kertova Wikipedia-artikkeli. Jos ette jaksa tekstiä lukea, niin ihastelkaa sentään monumentin siroutta ja eleganssia. http://en.wikipedia.org/wiki/Stalin_Monument_%28Prague%29 Ei ehkä ole suuri yllätys, että taiteilija sai vihakirjeitä suuttuneilta kansalaisilta, kun Stalin olikin jo ehditty julistaa hirmuhallitsijaksi ennen kuin koko patsas oli edes valmis, ja  teki itsemurhan vähän ennen patsaan paljastusta. Jotakin teoksen massiivisuudesta kertoo se, että tarvittiin 800 kg räjähteitä, jotta siitä päästiin lopulta eroon vuonna 1962. Kävimme tänään katsomassa tuota paikkaa, jossa patsas aikanaan oli. En voi edes kuvitella, kuinka ahd

Pohditaanpa vaihteeksi sitä, millainen kuva tšekeillä on suomalaisista, tai pohjoiseurooppalaisista yleensä. Tähän sain kimmokkeen, kun jäin miettimään yhtä eilistä luentoa, jolla puhuttiin kirjailijan roolista ja merkityksestä oman tekstinsä luojana. Yksi tyttö sitten sanoi, että hän ainakin alkoi heti nähdä homoseksuaalista symboliikkaa jonkun tšekkirunoilijan (jonka nimestä sen saanut selvää) runoissa, kun kävi ilmi, että tämä oli mahdollisesti homoseksuaali. En voinut olla kysymättä, että kohdellaanko myös heteroseksuaaleja samalla lailla. En nimittäin uskaltaisi itse kirjoittaa paljon yhtään mitään, jos kaikesta kirjoittamastani alettaisiin kaivelemaan viittauksia omaan seksuaalisuuteeni. Jopa banaanin tai kurkun mainitseminen voisi olla liian uskaliasta, lopulta kaikessa voi nähdä jotakin seksuaalista, jos niin halutaan. Tähän opettaja kommentoi, että mielipiteeni on hyvin tyypillinen skandinaavinen poliittisesti korrekti näkemys seksuaalisista vähemmistöistä, ja näinhän tietys

Runotorstain aiheena on tällä viikolla "tunne". Aloitetaanpa sillä. http://runoruno.vuodatus.net/ Joskus vain katoat tai kylmenet. Toisinaan minulla ei ole sanoja, vain sinut. * * * Tšekintunnilla tänään opettaja käski minua keksimään adjektiiveja, jotka sopivat substantiiveihin. Siis tähän tapaan: kuuma kahvi, vanha mies jne. No, sitten tuli sana opettaja . Kysyin, mitä voisi olla motivoiva , koska ajattelin, että tuo sana voisi olla hyvä osata muutenkin. Sellaista sanaa ei tämän opettajan mukaan tšekin kielessä ole! Ei löytynyt myöskään sopivaa, opettajaan viittaavaa sanaa, joka voisi tarkoittaa ymmärtäväistä tai rohkaisevaa . Älykäs opettaja sentään voi olla, onhan sekin nyt jotakin. En voi uskoa tätä todeksi, mutta kertoohan tuo nyt jotakin, jos näitä adjektiiveja ei opettajaan koskaan yhdistetä. Ihmettelin tälle opettajalle myös vähän yliopiston systeemiä, jossa pidetään joka tunnin alussa pikkukoe tekstistä, joka on jaettu edellisellä viikolla. Monesti niis

Sellainen varoituksen sana alkuun, että tässä postauksessa on kuvia, joita ehkä ihan kaikkein herkimpien ei kannata katsoa. Mitään sellaista en ole laittanut, mitä en itse kärsisi katsoa, mutta toisaalta olen jo melko turtunut, niin en osaa varmaksi sanoa, miten muut näitä asioita kokevat. Mutta asiaan Arvatkaapas ketkä tämän päivän teemassa tunkeutuvat pyhän Venceslauksen patsaalle? Mitenkäs olittekin niin hyviä arvaamaan? Tämä päivä vierähti sota-arkiston kuvakokoelmassa. Olin siellä melkein niin pitkään kuin se on auki, sain käytyä läpi kolme arkistolaatikollista kuvia. Kokemus oli rankka, en edes ottanut kaikesta näkemästäni kuvia. Vastaan tuli kuvia kasoista, jotka näyttivät nukeilta, mutta olivatkin pienten lasten ruumiita. Oli kuvia mätänevistä ruumisläjistä sekä avatuista haudoista, kun sodan jälkeen tuhoa tutkittiin. Ajattelin, että hyvä, että tällaista on kuvattu, mutta minun ei ole sitä tarpeen kopioida. Haluan antaa rauhan näille ihmisille ja heidän omaisilleen, jos o

Tänään on naistenpäivä, mutta enpä ehtinyt hyödyntämään yhtään tarjousta, vaikka kuponkeja täällä jaettiin viikkoa ennen. Oli tarkoitus tälle päivälle vähän haalia juttua naisen asemasta, mutta eipä ole jostain syystä ponnahtanut tämä juttu pintaan. Sen nyt pystyn sanomaan, että suurin osa naisista käy töissä ja äitiysloma on kuulemma kaksi vuotta. Hieman sellaista "avuttomuutta" miehiin nähden olen ollut joskus aistivinani, ei uskalleta sanoa heidän kuulten mielipiteitään ja annetaan heidän hoitaa paitsi puhuminen, myös asioiden hoitaminen. Ehkä tähän naisasiaan vielä palaan, jos tulee aihetta, siirrytäänpä sitten sotaisampiin tunnelmiin. Kävin nimittäin tänään taas kansallisarkistossa. Päivän saaliina oli pari Terezín-muistelmaa, joista tilasin kopiot, sekä kokoelma kuvia elokuun 21. päivästä vuonna 1968. Valitettavasti en tiedä kuvaajaa, nimeä ei mainittu luettelossa. Periaatteessa kansallisarkistossa pitäisi jokainen kuva tilata erikseen, mutta minulle he toivat koko pa

Tänään sain luennolla seurata mielenkiintoista poliittista keskustelua. Tšekkiopiskelijat kertoivat, mitä ihmiset ajattelevat kommunismista. Moni heidän isovanhempansa haikailee vanhoja hyviä aikoja, jolloin ruoka oli halpaa ja kaikilla oli töitä. Kaikkien oli suorastaan pakko tehdä työtä. Nykyään on kaikki huonosti, lääkärissä käymisestäkin joutuu pulittamaan noin 1,5 euroa ja muutama sentti päälle reseptistä. Toisaalta heidän vanhempiensa sukupolven mielestä kommunismi oli ihan huono juttu, kun ei ollut rahaa eikä päässyt matkustelemaan. Nuorten ihmisten oman kannan minusta summasi ehkä parhaiten yksi poika, joka oli sitä mieltä, että ainahan on ongelmia, mutta ehkä nämä nykyiset ongelmat ovat niitä parhaita ongelmia, jos valita saa. Kukaan nuori ei tosissaan haluaisi takaisin kommunismin ongelmiin. Senkin opin tänään, että paitsi joulukarppia, sitä kylpyammeessa kasvatettavaa, täällä syödään jouluna myös hedelmiä. Koteihin ostetaan runsaita hedelmäkoreja. Tähän perinteeseen on t

Tänään on ollut hieman hiljaisempi päivä, olen ollut vähän väsynyt ja nukkunut univelkoja pois. Ajattelin ensin käydä jossakin museossa, mutta en sitten jaksanutkaan keskittyä. Sen sijaan kävin aamu-uinnilla ja kirkossa. Molemmat olivat virkistäviä juttuja. Ilmeisesti kaikki hyvät uimarit tulevat viikonloppuaamuina, kun nyt oli altaassa vilskettä. Olen tällä viikolla käynyt parina päivänä Malá Stranan kaupunginosassa, eli ns. Pienellä puolella. Alue on oikein sympaattinen, ja kaupunkikuvaa hallitsevat ratikat. Joskus kapean portin kohdalla ratikan täytyy odottaa, että vastaantuleva ajopeli pääsee ensin portista läpi. Tätä aluetta Jan Neruda kuvaa Prahalaistarinoissaan , joita en vieläkään ole ehtinyt lukea. Ylipäänsä lukeminen on jäänyt täällä vähän sivuun, kun elämä itsessään on niin jännittävää seikkailua, ettei tarvitse uppoutua vaihtoehtoisiin todellisuuksiin. Malá Stranassa sattui minulle ehkä kummallisin antikvariaattikokemus tähän ikään mennessä. Ja tämä on aika hyvin, si