Prahan keväässä

Väsymys on vallannut mieleni, joten tulin tämän päiväiseltä arkistoseikkailulta jo ajoissa kotiin. Olisi tietysti paljon näkemistä, monia paikkoja, joissa olen suunnitellut käyväni kävelemässä, mutta nyt oli niin hyinen ilmakin ja tämä väsymys päällä, niin enpä jaksanut. Tämä eri kielillä operoiminen syö energiaa, koskaan ei voi tietää, mitä kieltä missäkin uudessa paikassa tarvitaan. Päiväunetkaan eivät oikein luonnistaneet, mutta lepäsin kuitenkin vähän. Tämänpäiväinen seikkailuni suuntautui kansallismuseon arkistoon, joka on eri paikassa kuin varsinainen kansallismuseo (jossa muuten myös pitäisi lähitulevaisuudessa käydä). Alla linkki museon sivuille. http://www.nm.cz/?xSET=lang&xLANG=2  Tähän arkistoon ei ollutkaan niin vaikea mennä kuin mitä minulla keskimääräisesti on ollut. Metron punaisella linjalla suoraan vain Nadraží Holešovice -asemalle, josta oli vain muutaman sadan metrin kävely arkistolle. Kieltämättä olin vähällä mennä ohi, koska en olisi ikinä uskonut, että k

 Aloitetaan runotorstailla tänään. Aiheena on "rieha". http://runoruno.vuodatus.net/ Riehaan osallistuin ja niin ilonen olin ettei hymy sulanut poskilihaksista ennen kuin vähän hieroin niitä. Se tapahtui seuraavana aamuna kun piti saada jo aamutee juotua ja minä vain hymyilin kun tee valui pitkin niitä nauravia poskia. * * * Olin valinnut torstaipäivälle kolme luentoa, mutta päätin, että osallistun jatkossa niistä vain kahdelle. Mediakurssi ja American poetry vaikuttivat hyödyllisiltä, kun taas Anglo-American literaturessa oli iso kasa kirjoja luettavana, mikä itsessään ei ole huono asia, mutta kun olin lukenut jo ne kirjat, niin koin, etten saa tuosta kurssista mitään uutta irti. Osan kirjoista olin jo lukenut moneen kertaan eri kursseille, joten motivaatio olisi tosiaan ollut nollassa. Nämä kaksi kurssia, joille osallistun, tuntuvat ensivaikutelmaltaan hyviltä. Veroksun hieman täkäläistä tapaa pitää pikkukoe jokaisen luennon alussa edellisestä tekstistä. Ei

Aamulla porhalsin taas metrolla ja bussilla kansallisarkistoon. Sinne meneminen kestää täältä asunnoltani noin 50 minuuttia, ja tänään tuli testatuksi sekin, että arkistosta keskustaan menee aika tasan tunti. Tällä kertaa oli eri vahtimestari kuin eilen. Hän ei edes huomannut minua, kun tulin portista sisään, täytteli vain sudokua.  Sain käteeni kaksi tilaamaani dokumenttia. Tartuin ensin paksumpaan, sillä se vaikutti lupaavammalta. Jos ihan rehellinen olen, niin valitsin tämän dokumentin sillä perusteella, että siinä mainittiin sana Pánkrac , joka on "minun" metroasemani nimi. En tiedä vielä, mihin tuo sana viittaa tässä dokumentissa, onko se yleis- vai erisnimi, mutta aion ottaa selvää. Tästä se arkistojen tutkiminen siis alkaa. Dokumentti osoittautui tšekinkielenopettajan päiväkirjaksi ajalta, jolloin hän oli joutunut Gestapon hampaisiin. En ole vielä lukenut muuta kuin puolet silmäillen, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että hänen "rikoksensa" olisi ol

Joskus hyvänmielen tonttu voi paeta ihan jonkun tyhmän pikkuasian vuoksi. Tänään se tapahtui aamu-uinnille mennessä. Uimalassa täytyy lukosta maksaa 100 kruunun, eli noin 4 euron pantti. Lähtiessä pantin saa takaisin. Olin juuri maksanut pienellä rahalla uintimaksuni, joten lompakossani oli vain isoja seteleitä. Pienin oli kaksisatanen. Lukkoja vahtivat eläkeläismummot eivät pienistä stressaile, mutta kahdesta asiasta he eivät tingi. Ensimmäinen on se, että että jos on yli maksamansa ajan, joutuu pulittamaan lisämaksua; ja toinen on se, että pantti on tasan se satanen. Tätä sääntöä nyt sitten uhmasin ja yritin tarjota 200 korunan panttia, ei mennyt läpi, ei. Menkää rouva hyvä kassalle vaihtamaan pienemmäksi, jos ei teillä ole.  Jaa että jonoon takaisin? Miksei näillä lukkovahdeilla ole omaa vaihtokassaa? Tuskin olen ensimmäinen, jolla ei ole tasarahaaa. Byrokratiaan lopullisesti hiiltyneenä aloin mielenosoituksellisesti laskea kolikoitani. Ja kas, sieltä löytyi kuin löytyikin satanen

Tänään oli ensimmäinen luento jolle osallistuin. Ensivaikutelma oli hieman sekava, koska opettaja ei oikein tiennyt, mitä kurssia hän olikaan tulossa opettamaan. Saimme lukusuunnitelmat, mutta ne olivat tšekiksi, joten amerikkalainen opettaja ei itsekään pystynyt niitä lukemaan. Joku opiskelija niitä sitten tulkkasi meille kielitaidottomille tiedoksi. En oikein ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa, että englannin kielellä toteutettavan opetuksen lukusuunnitelmaa ei voi muka englanniksi alunperin laatia. Ensimmäinen kerta meni tutustumiseen, ja luimme yhden poliittisen puheen. Kurssin aiheena on siis amerikkalainen kulttuuri. Valitsin tämän kurssin siksi, että aihe kiinnosti, ehkä opin  jotakin. Tarkoitus on, että jokainen pitää pienen esitelmän jostakin aiheesta. Se, onko esitelmän pakko liittyä kurssin aiheisiin, vai saako sen pitää haluamastaan muusta aiheesta, jäi vielä avoimeksi. Toivon vaan, että opettajalla pysyy homma lapasessa, meitä on nimittäin kurssilla aika monta ja jokais

Tänään päätin lähteä tutustumaan paikalliseen anglikaanikirkkoon, koska ajattelin, että siellä ainakin puhutaan englantia ja sieltä voisi löytää mielenkiintoisia tuttavuuksia. http://anglican.cz/  Mielestäni he hoitivat hommansa uuden ihmisen näkökulmasta tosi kivasti. Joku vanha setä tuli heti jututtamaan ja kyselemään, että mitä teen Prahassa, sanoi, että ehdottomasti täytyy tulla heidän tarjoamalleen sunnuntailounaalle. Heillä on joka sunnuntai tarjolla joko lounas tai kahvit, jotta ihmiset voisivat tutustua toisiinsa. Sain käteeni jumalanpalveluksen ohjevihkosen, josta näki, mitä missäkin kohtaa pitää tehdä tai sanoa, ja tapahtuuko se istuen vai seisten. Vihkosta löytyi myös ohjeet ehtoolliselle. En ollut ennen anglikaanijumalanpalveluksessa käynytkään, se oli musiikillisesti ja muutenkin pirteämmän oloinen kuin luterilainen jumalanpalvelus. Vähemmän laahaava. Toisaalta ehkä papillakin oma osuutensa asiassa. Lounalla juttelin paitsi papin kanssa, myös yhden englanninopettajan j