Marenkaa etsimään paikan päälle

Sama hyperystävällinen arkistonhoitaja, jota olen tässä jo muutamaan kertaan hehkuttanut, löysi minulle Marenkan. Olin sortunut luottamaan muistitietoon Marenkan tyttönimestä sekä siihen, että Marenkan poika puhuu samannimisistä sukulaisista. Ehkä muistelija tästä syystä oletti tyttönimeksi tuon muiden sukulaisten nimen.

Taas miespuolinen sukulainen, tällä kertaa isä, auttoi löytymisessä. Marenkan isä oli kylän johtajaopettaja, ja  kylän kastekirjaan oli merkitty Marenka-niminen tyttö samalle päivämäärälle ja isäksi kylän johtajaopettaja. Vähän nolottaa, etten itse älynnyt katsoa kastekirjaa noin tarkasti, enkä siten huomannut virhettäni.

Pian lähden matkalle kohti Tšekin pienempiä arkistoja. Ottamaan selvää Marenkasta ja hänen perheestään sekä hänen  yli sadan vuoden takaisesta rakastetustaan, Františekista. Valitettavasti kaikkia arkistoja ei ole näin hyvin digitalisoitu, kuin mitä Määrin katoliseet kirkonkirjat ovat.

Toisaalta siinä on oma jännityksensä, kun pääsee katsomaan ihan aitoja, paperisia dokumentteja. Voi kuvitella, kuka ja millainen ihminen oli se, joka kaiken tiedon kirjasi. Hän oli tietysti vain ihminen työnsä ääressä eikä tietenkään osannut arvata, että kaukana tulevaisuudessa on ihmisiä, jotka haluavat matkustaa vaikka maailman ääristä katsomaan hänen työnsä jälkeä.

Toivon, että tuleva matka on yllätyksellinen, mutta kiitos ei sillä lailla yllätyksellinen, että aikataulut pettävät. Mietin, että uskaltautuisinko reissun Kutná Hora -päivänä  Františekin koulutodistusten lisäksi tutkimaan myös sitä kuuluisaa luukirkkoa. Tämä tulee olemaan jo kolmas vierailuni Kutná Horaan, enkä ole saanut itseäni vielä kyseiseen kohteeseen. Aiheesta kysytään minulta niin paljon, että nyt on ehkä pakko ryhdistäytyä ja vain mennä sinne.

Seuraa blogiani niin tiedät, miten kävi!

Kommentit

  1. Morbiideissa jutuissa on vaan sitä jotain, mikä jää ihmisten muistoihin. Kävin katsomassa mummoa eilen sairaalassa, ja Turusta puhuttaessa hän jälleen kerran muisteli millaista oli vierailla Turun tuomiokirkon lattian alla, miltä arkut näyttivät ja miltä siellä haisi. Aivan sama mitä hänelle oli pari päivää aiemmin tapahtunut, mutta ne luuarkut siellä kirkossa yli puoli vuosisataa sitten olivat peilikirkkaana mielessä :D Mene käymään vaan Kutna Horan luukirkossa, saat sinäkin uuden luvun muistojen kirjaan.

    VastaaPoista
  2. Tuotahan kaikki minulle sanovat, että se pitäisi kaikessa makaaberiudessaan käydä katsomassa.. Kohde, jota kaikki tsekit häpeävät ja turistit saapuvat innolla pällistelemään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi tsekkinaiset pakenevat pääsiäisenä?

Tapaturman sattuessa Faustin taloon

Novellini