Ei limsapulloja eikä aseita liikkeeseen, muuten hälytetään pilsneripoliisit

Tällaisia kuvia on monien liikkeiden ja kaikkien pankkien ovissa. jostakin syystä minua aina huvittaa, kun saman kieltotauluun laitetaan niin juomat ja ruuat kuin aseet ja räjähteetkin.

Kaipa ne poliisit sitten hälyttää paikalle, jos ei noita kylttejä tottele, mahdollisesti suorastaan pilsneripoliisit. Täällä nimittäin säädettiin jokin vuosi sitten sellainen laki, että poliiseilla täytyy olla vähintään alempi korkekoulututkinto joko talous- tai oikeustieteestä, jos mielivät jatkaa virassaan, olettaisin, että tutkinto vaadittiin toimistotehtävissä olevilta, ei kadulla partioivilta poliiseilta. Tämä koski vanhojakin poliiseja. Älkää kysykö, mikä pointti tuolla lailla oli, kun tehtävät pysyivät kuitenkin samana kuin ennenkin. Lainmuutosta seurasi sitten skandaali, kun kävi ilmi, että Plzeňin yksityinen yliopisto oli myynyt tutkintoja epätoivoisille poliiseille. Tuosta kaupungista tulee pilsneri alkujaan, joten kai ne sitten ovat pilsneripoliiseja, jos on sieltä ostettu tutkintokin.

Niin, se lukutilaisuus. Selvittiinhän siitä hengissä. Tosin meinasi hermot mennä, kun joku papparainen rupesi ennen lukemista tivaamaan, että onko novellini suomalainen ja miten suomalaisuus näkyy siinä. Miten nyt tuollaiseenkin pitäisi sanoa? Yritin kysyä, että mitä suomalaisuus hänelle tarkoittaa, mutta ei osannut vastata. Minunko pitäisi tässä olla joku ajatustenlukija, että mikä käsitetään kenenkin pääkopassa suomalaisena?

Palkinnoksi sain viinipullon, suklaasta tehdyn olutpullon ja tsekkiläistä runoutta.

Toisen ja kolmannenkin palkinnon voittajat olivat kovia tekijöitä, olisin jopa sitä mieltä, että kovempia kuin minä, joten hieman yllätyin sikäli voitostani. Myös osanotto oli ollut runsasta ja kaikin puolin hyvätasoista. (Niinhän ne tosin aina sanovat.) Tekstit luettiin ja  Kafka katseli seinältä.